Luxemburg: yläkaupunki ja linna
Dramaattinen taivas - vaan ei se tullut, sade.
Sama laakso, eri suunta. Edellinen näkymä oli ison kellertävän talon toiselta puolelta.
Muoriso seisoo aivan reunalla.
Linnoittaminen lähtee vähin erin lapasesta.
Äkkisyvää.
Missä kuljimme kerran - no tuolla alhaalla äskön.
No tottakai me laitetaan tie menemään tuosta ja tuosta vielä toinen. Miksipä ei.
Modernismi lähestyy vasemmalta.
Sillalta näkee lisää siltoja.
Suurherttuatar Charlotten silta 1960-luvulta.
Hippi ehti jo seuraavaan linnaan.
Täältä näkee samoja asioita uusista kulmista.
Muuri peseytyy vähitellen.
Että muistatte sitten.
Laatta taitaa olla hieman uudempi.
Loiston päivät ovat jo olleet.
Mustavariksen nokkaan ei totu - tulee aina mieleen ruttotohtori.
Is it a bird?
Is it a plane?
Ei, se on tosielämän pienoisjuna: rata tulee suoraan tunnelista tarpeettoman jykevälle sillalle -
- ylittää sitten tien, joka on sillalla - ja kuvan ulkopuolella alittaa toisen tien, joka on myös sillalla. Epäuskottavaa, mutta totta.
Niin mikä oli?
Rahalla voi ostaa kiviä, vaan ei tyyliä.
Kattomaakarin tilipäivä.
Tennistä ilman kaulaa.
70-luvun futurismia kukkuloilla.
Lyhytparturi.
Ei ihan San Francisco, mutta jyrkähkö.
Vanha panimo, nykyään täynnä ravintoloita - kuten Maybe Not Bob's. Olisi päässyt kävelemään läpi, vaan eipä tiedetty.
Onpa hyvä ettei ole pulunkakkaa, tuo on paljon hienompi.
Alzette. Kuten kartasta näkee, siltä ei voi välttyä.
Herra haikara päivystää joella.
Tai voihan tuo olla rouvakin. Terve.
Nää on mun maita.
Uhkarohkea pulu viimeisellä kuivalla kivellä.
Hörps ryyst.
Toinen juo siitä mistä toinen syö.
Tästähän tuli varsinainen luontoilta.
No niin, hipit, eteenpäin.
Tarkemmin kun katsoo, niin nää on MUN maita.
Luiska suoraan jokeen - kuinka kätevää autoilijalle.
Näihin kaarteluihin.