Hippi on aina askelen edellä - tai perässä.

Värikoodaus: siniset alas, beiget ylös.

Allerheiligen luostari, peruskivi muurattu 1192.

Katsotaanpa ensin kuitenkin paikallista puroa.

Sen nimi on Lierbach.

Tässähän pääsee testaamaan harmaasuodinta ja pitkiä valotuksia päivällä.

Kas näin.

Vesi muuttui heti sametiksi ja ihmiset usvaksi.

On tämä ollut aikoinaan jylhä. Edelleen on.

"I don't wanna be a pinhead no more"

Turistit valuvat kukkuloilta.

Valot ja varjot.

Punapukuinen lenkkeilijä.

Luostarin paikan päätti kuulemma aasi, jonka kuormasta putosi iso rahasäkki juuri tähän, syrjäiseen ja vaikeapääsyiseen paikkaan.

Toiminta kehittyi ja kasvoi, kunnes 1802 paikallinen kreivi lopetti kaiken ja vei vielä rahatkin.

1804 salama iski kirkontorniin ja sytytti ison palon. Sen jälkeen raunio myytiin uusiokäyttöön - ja niin sai naapurin Hildebrand melko mahtipontisen maakellarin.

Isoja tulipaloja oli ennenkin, 1470 ja 1555.
Aina jälleenrakennettiin.

Luostarin hajottamisen jälkeen taideaarteet ja muut patsaat vietiin läheisiin kirkkoihin.

Taivas kattona ja mitä näitä nyt on.

Sisällä, ulkona.

Yksi huone on näköjään vielä ehjänä.

Jälkeenjääneet kivikaiverrukset.

Yrmeä pääkallo.

Historiantunti saksaa osaaville.

Turismi levisi tänne asti vasta 1900-luvun alussa, sitä ennen rauniot saivat rapistua rauhassa.

Yllättävän sirot holvikaaret. Täällä on osattu.

Ikkunasta näkyy taivas.

Toinen kulma.

Voi mikä pullervo.

...ja hop!

Ikkuna.

No niin, mennäänpä eteenpäin.