Rønne - Køge, Tanska, 6. syyskuuta 2022

Yöllä oli satanut, maa yhä märkä - ja merellä näköjään satoi yhä. Lämpötila noin 21⁰C eli hieman enemmän kuin eilen. Kamat kasaan, auto täyteen, nopea imurointi ja pikatiskaus. Tiskikone kyllä kuului varustukseen, konetiskiaine taas ei - autuaan tietämättöminä olimme eläneet kuin ihmiset, joiden ei tarvitse käsiään kastella. Normaalia fairyä ja muita johdannaisia löytyi kyllä viisi putelia, vaan ei muruakaan koneeseen sopivaa. Hmm. Tarkemmin kaappeja ratsatessa kävi selväksi, että mitään ei olisi tarvinnut ostaa; oli kolmea eri pikakahvia, pesuainetta lattioille, uuniin, hellalle, seinille ja vessaan, hyönteismyrkkyä, muurahaisansoja, kymmeniä eri mausteita, etikkaa, pulla- ja sämpyläjauhoja - ja neljäsosapullo punaista Johnnie Walkeria.

Ensimmäinen pysähdys sadan metrin päässä DagliBrugsenissa, palautin kassillisen tyhjiä ja sain niistä 150 kruunua, alle kaksi euroa. Ei ihme, ettei kierrätys tunnu kiinnostavan; en saanut edes pikkupulloa Fanta Exoticia ilman välirahaa.

Kuusi tuntia lautan lähtöön eikä oikein mitään tekemistä. Harhailimme sinne tänne, navigaatiotädin lausumista ihmetellen. Onneksi katujen ja teiden nimet sai myös tekstinä, muuten olisi ollut vaikea pysyä perässä - hän nimittäin lausui sanoista ruotsin ääntämyksen mukaan, osan kuin jenkki, osan rallienglanniksi ja osan yllättäen saksaksi. Aksentti saattoi vaihtua kesken sanan - tai sitten logiikka ei tuottanut samaa lopputulosta kahdesti peräkkäin. Kylä eli by oli välillä lyhyt by, toisinaan jenkkiläisen venytetty bai - Johannesgade saattoi kääntyä muotoon Zouhanisgeid, paitsi toisinaan ei. Kumma vehje, kai senkin on joku ohjelmoinut ja joku toinen hyväksi todennut.

Ihmettelimme kirpputorin tarjontaa Aakirkebyssä (niin paljon rumia lautasia!), katselimme merta Dueoddessa, söimme jäätelöä Svanekessa, tutkailimme kiljuvien kakaroiden kansoittamaa skandinavian mannerlaatan reunaa Strøbyssä vain hetken ja tarkistimme vielä yhden ympyräkirkon, sen joka oli eilen kiinni, Nykerissä. Se oli pienempi kuin muut, eikä yläkertaan päässyt, mutta seinämaalaukset lunastivat outoudellaan.

Aikaa oli vieläkin liikaa, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Ajoin Rønneen, pyörimme hetken turuilla ja toreilla. Paljon pientä ja söpöä asuinkatua, keskustassa tylsempää 80-luvun ostaria. Puolustusmuseon pihalla näin vielä neljännen ympyrätornin, tämä tosin ei ollut kirkko vaan aito linnoite, ristikin puuttui. Paikka oli kuitenkin kiinni.

Satamaan tylsistymään, ei kai siinä muutakaan voi. Lauttaan pääsikin yllättävän nopeasti, reiskat eivät säätäneet liikaa kuten Nynäshamnissa. M/S Hammershus on valmistunut 2018 Raumalla ja vaikutti oikein mukavalta, jopa modernilta. Edelliskerrasta viisastuneena mukana oli kuitenkin kunnon eväät ja kännyköihin laturit. Ja taisipa sittenkin tulla toisinto: lähdön piti olla viideltä, mutta tässä sitä kökötetään vielä puoli seitsemältä. Kuulutukset ovat tietenkin vain tanskaksi; sen verran ymmärsin, että moottoreissa on vikaa ja korjaus kestää - lähetää sit ku lähetää. Tai sit ei, mut hei, kahvila on auki ja alennusta ette saa. Matkan piti kestää normaalioloissa viisi tuntia, saapa nähdä.

Ja juuri kun kirjoitin tuon, irtosimme laiturista. Kai tämä tästä, perillä joskus puoli kaksitoista ehkä.

Laiva matelee, ehkä sillä ei ole kiire. Itse saattaisin hämmentää isompaa pykälää silmään tässä vaiheessa, mutten olekaan kapteeni. Ja joo, ei laivassa useinkaan ole vaihdelaatikkoa, tiedän. Matkustajia ei ole kuin kourallinen, mutta autokansi täynnä rekan perävaunuja. Bornholmslinjenin katamaraani Ystadista Rønneen tuli vastaan, ei ongelmia eikä meripelastustehtäviä tällä kertaa. Aurinko laskee ehkä tunnin päästä, horisontissa siintää etelässä loputtomasti tuulivoimaloita ja pohjoisessa Ruotsi - eikä todella pitkä saattue rahtilaivoja, kuten ensin olin näkevinäni. Lisää tuulivoimaa kootaan Rønnen satamassa ja rahdataan sitten proomulla merta sulostuttamaan.

Horisontissa kellertää ja punertaa. Nautimme juuri kana-pekoni-sieni-majoneesi -töhnällä päällystetyt eväsleivät, pohdin silti josko tilaisin kuppilasta purilaisen. Nälkä ei varsinaisesti ole ja rahaa saa menemään muutenkin, mutta kai joskus pitää vähän elostella - vihapastojen välissä. Melkeinpä kaikki muut matkustajat torkkuvat viltin alla lentokonetuoleissa, tai kummallisissa makuukopeissa. Hyttejäkin olisi, vaan kukapa sellaisesta käy maksamaan. Kyyti on edelleen hiljaista, tasaista ja varmaa, hidastakin.

Aurinko laski, kuu nousi. Testasin nopeaa lasia (f1.4) ja suurta ISO:a (10000) - ja niin vaan palautuivat auringonlaskun värit taivaalle, vaikkei silmä enää niitä nähnyt. Pohjoisessa Trelleborgin valot, etelässä kuu ja tuhansien tuulivoimaloiden punaiset varoitusvalot, jotka syttyivät ja sammuivat samassa tahdissa. Jo vain. Valitettavasti kamera osaa siirtää kännykkään pelkkiä kuvia, ei videoita - ja puhelimen oma kamera näki lähinnä mustaa. Ruotsin eteläisimmän kärjen ohitettuamme luulisi kohta kajastavan Malmön ja Kööpenhaminan valojen. Ja näkyiväthän ne, erotin jopa The Sillan.

Saavutimme vihdoin majoituksen, oikein nätti pikku paikka sataman ja radan lähellä. Kello on melkein puolenyön, eli unille tästä. Pahoittelen lyhyttä merkintää, aina ei tapahdu.