Kiel, Saksa, 9. syyskuuta 2022

Trooppinen aamu, aurinko paistoi täydeltä terältä ja maasto höyrysi - oikein hyvä tuoksu ja hienon näköistä, mutta todella hiostavaa. Syksy on mantereen puolella jo ihan ovella, saarilla oli selkeämmin loppukesä.

Kävin tuijottamassa Indslevin panimoa ulkoapäin, ei ollut vielä auki. Tästäkin alkaa muodostua teema. Taikauskoisesta manaamisesta välittämättä auto isolle tielle ja osoitteeksi Saksa - Middelfartin, Koldingin ja Aabenraan kautta. Matkalla ihmettelin, onko tännekin tullut moottoriteille tullit; kaukaisuudessa vilahteli samanlaisia koppirivistöjä kuin maksuasemilla. Vihdoin ohitimme yhden lähempää, se olikin sähköautojen latausta varten. Toinen nyt muistaessani mainittava asia on maissipellot, niitä on Tanskassa enenevässä määrin. Ajankohtakin tietty vaikuttaa, reissumme osuvat useinmiten kevääseen ja silloin heikäläiset ovat vielä kovin lyhyttä porukkaa, hankalia tunnistaa.

Saksa alkoi vaivihkaa, vain kyltti merkitsi rajaa - ja huomasi sen oikeastaan vähän kaikesta, taloista ja katuvaloista ja kylteistä. Pärähdimme Flensburgissa rajakaupan pihaan, ihan mielenkiinnosta lajiin - Wattimeren-matkalla kun jäi moinen käymättä, sunnuntain takia. Valikoima oli kuin tavallisessa marketissa, tuoretuotteita hieman vähemmän. Hinnatkin tuntuivat kohtuullisilta, mutta vain isommissa erin; kahvi oli halpaa, jos sitä otti kymmenen pakettia - ja sama jatkui kautta linjan. Nyt ei ollut autossa tilaa säästää, kassaa melkein huvitti surkean pienet ostoksemme.

Kiertelimme hetken Flensburgissa, tietyöt sekoittivat pakkaa ja navigaattori sekoili omiaan. Löytyi Flensburger Brauerein Border Plop Shop, joka oli kuitenkin vielä kiinni. Käskin neuvomaan vanhaan kaupunkiin, tekoäly ohjasi yksisuuntaiselle kadulle, väärään suuntaan. Sain pelastettua viime hetkellä, ja kohta oltiin taas Plopshopilla. Nyt se olisi auki, vaan ei yhtään parkkipaikkaa kilometrin säteellä. Hienosti suunniteltu. Hetkeä myöhemmin osasin itse kääntyä vanhaan osaan, löytyi ihan mukava näköalapolku - vähän kuin Tukholman Monteliusvägen, mutta huonommin hoidettu ja puskittunut. Flensburg vaikutti oikein kivalta paikalta asua, näkyi sopivaa rähjäisyyttä ja alakulttuurin läsnäoloa - vaan eipä siellä satunnaiselle matkailijalle paljoa näkemistä ollut.

Moottoritiellä, tai autobahnilla, nopeus oli hetkittäin periaatteessa vapaa. Käytännössä kuitenkin 140 oli aika lailla maksimi; siihen ehti juuri kiihdyttää, ennen kuin sadan metrin päässä edessä rekka lähti ohittamaan toista rekkaa tai mummon kauppakassi tormasi rampilta joukkoon tummaan, sivuille katselematta. Hauskaa hommaa, joo. Etenkin pidin isojen lähiötraktoreiden tavasta roikkua takapuskurissa kiinni, vaikka hyvin näkivät että edessä on kummallakin kaistalla rekka ja että tästä ei nyt pääse. Kuuliaisesti annoin heille tietä, iloisina ne rynnistivät kaasu pohjassa parikymmentä metriä eteenpäin kunnes jarruttivat taas - rekat kun olivat edelleen siellä, toisella nopeutta 87 ja toisella 89, tiukka taisto käynnissä. Oppi ei tuntunut menevän perille.

Schleswigin ohi, kohti Rendsburgia. Rautatie ylittää siellä Kielin kanavan korkeaa siltaa pitkin, ja sillasta itsestään roikkuu kiinnostuksemme kohde: leijuva vaijerilossi. Ihminen tahtoisi kanavan toiselle puolelle, ja tässähän on silta - vaan sen kannelle päästäkseen olisi kiivettävä 50 metriä ylöspäin. Lossia ei voi harkita, kanavassa kulkee isoja laivoja jatkuvasti. Roikutetaan siis sillasta isoa lavettia vaijereiden varassa, vaijerit kiinni vaunussa joka rullaa sillan alatukirakenteiden varassa. Ja ajetaan sillä yli. Tehdään lavetista vielä lautan näköinen ja vaijereista sopivan lyhyet, ettei härveli osu veteen - hämmennys on taattu. Ja hei, jos tämä ei ole vielä riittävän outoa, heitetään rannalle iso kaiutin, josta matala miesääni kertoo ohiajavan laivan nimen ja muutamia nippelitietoja - ja soittaa sitten pitkähkön fanfaarin. Ja tämä kaikki viihteeksi viereiselle terassille. Siinä kyllä saattaisi iltapäivä vierähtää rattoisasti, kuten vanhojen kähmyjen läsnäolosta voi päätellä.

Sillalle pääsemisen vaikeudesta puheenollen, ei se ollut helppoa junillakaan. Silta on niin korkea, että nousurampista olisi tullut kohtuuttoman pitkä - ja paikallinen asema oli jo maan tasalla, kaikkine rahtitoimintoineen. Lainattiin idea alpeilta; laitetaan juna ajamaan itsensä ympäri ympyrää, näin nousu mahtuu pienempään tilaan ja asemakin saa jäädä paikoilleen. Ja niin kävi, että Rendsburgin ympäri kiertää vielä tänäänkin alati nouseva junanrata. Sitä emme käyneet katsomassa; toisinaan on tehtävä kompromisseja ja myönnettävä, etteivät isot ja vanhat teknilliset asiat kiinnosta kaikkia samalla tavalla - niin oudolta kuin se kuulostaakin. Kiel-Holtenaussa katselin sulun toimintaa viralliselta näköalapaikalta. Jykevän massiivinen rakennelma, muttei lopulta kovin kiinnostava - laivoja kun ei tullut eikä mennyt. Suurimman huomion veivät kanavan poikki kiirehtivä pikku lossi ja horisontissa kehittyvä ukkosrintama. Hotellia etsimään siis. Navi ohjasi meidät ensin sillan yli kanavan toiselle puolelle, käskytti sitten uukkarin ja ylitytti sillan uudestaan. Alkoi sataa isoja pisaroita.

Vesiryöppyä kesti ehkä kolme minuuttia, vaan jo tarvittiin sinivilkkuja paikalle - onneksi vastaantulijoiden kaistalle. Hotelli löytyi, se näyttää Alvar Aallon suunnitelmalta mutta tuskin on. Huonekin on samaa laatua, kapea ja korkea ja parvella varustettu. Jyrkkien tikkaiden yläpäässä ei kuitenkaan ole kolmatta sänkyä, vaan pöytä ja kaksi tuolia. Niillähän paljon tekee. Kirjautuessamme sisään sade alkoi uudelleen, tällä kertaa navakan tuulen ja ukkosen tähdittämänä. Myrskyä kesti aikansa, vesi valui ikkunaa pitkin kuin puro. Ilman asetuttua teimme pikapyrähdyksen läheiseen Reween, joitakin saksalaisia elintarvikkeita olikin jo ikävä - kuten Bifejä, Erdnussflipsejä ja Schwipp Schwappia. Ja Jeveriä.

Huominen on pyhitetty shoppailulle, pitää käydä ainakin DM, Rossmann, Primark, Mediamarkt ja joku getränkemarkt - mahdollisesti myös filmikauppa, jos sattuu eteen. Ruokaakin on huomenna hankittava, sunnuntaina moni kauppa on täällä kiinni. Raportti saattaa siis jäädä lyhyeksi - sen näemme sitten.