Altefähr, Rügen, Saksa, 12. syyskuuta 2022

Turhankin hidas aamu, rengasasioille olisi pitänyt vääntäytyä heti päivän noustessa. Reiskan kohtaaminen ja nykivä keskustelu huonolla saksalla ei kiinnostanut, joten aamiaisen (mm. omena-kaktus Fun Lightiä ja bierschinkeniä, joka ei maistu oluelta eikä erityisen hyvältä sen kanssa) jälkeen järjestin takaluukun uudestaan, taas on tilaa muutamalle.

Rengas oli pitänyt suurimman osan ilmasta, nilkutimme sillan yli kaupunkiin lisää hakemaan. Essolla roikkui pelkkä letku ilman mittaripäätä, Shellillä onnistui paremmin, kunhan kiertoteistä selvittiin. Täkäläinen rengaspainemittari on asennettu kiinteästi seinään ja siitä lähtee järjettömän pitkä letku. Ideana on laittaa esim. pikkuveli juoksemaan letkun kanssa pyörältä toiselle ja seistä itse paikallaan harjoittamassa nappien painallusta. Kätevää. Yksinään touhutessa homma käy äkkiä rasittavaksi, etenkin jos liitin on löysä ja irtoaa kesken täytön monta kertaa peräkkäin - hitollako sitä pitää kiinni, kun käyttönapeille on kolme metriä? Ei ole niin pitkiä käsiä ihmisellä.

Löytyi rengasliike ja tapahtui päivän ensimmäinen ihme - siellä puhuttiin englantia! Ja myytäviä tuotteitakin oli! Jee! Paitsi, että aikoja ei ollut pariin päivään. No, seuraavaan sitten, kummallisten kiertoteiden kautta. Julisteissa mainostettiin kiertävää pomppulinna-tivolia, nimeltä Taka Tuka Land - keksin heti, että mullettimaa on hauska paikka, mullettimaa on iloinen. Kuvaa emme saaneet, pitänee palata.

Seuraava liike sijaitsi Stralsundissa, ihan kaupungissa asti. Sielläkin puhuivat englantia, rasti seinään, ainakin riittävän hyvin. Sopiva vanne ja rengas saataisiin huomiseksi, vaihdossa ei menisi kauaa ja hintakin oli eiliseen nähden kohtuullinen. Hakiessani käteistä parin korttelin päästä bongasin hyväntuoksuisen leipomon, hankimme sieltä hetken päästä pari spitaalisen hyvää juustokuorrutteista prezeliä ja muutaman makean lehtitaikina-asian joiden nimiä en tiedä. Omassani oli sokerikuorrutusta ja rusinoita ja se valui tahmaa kuin baklava. Kylläpä nyt sujui.

Käteisen kanssa ei olekaan joutunut tällä kertaa puljaamaan, korona toi lähimaksamisen kaikkiin ruokakauppoihin ja juuri muuta emme olekaan ostaneet. Vielä pari vuotta sitten sai miettiä, kävikö tähän kauppaan Osuuspankin vai Aktian kortti, vai eikö kumpikaan - ja Visa Electronia luultiin yleisesti luottokortiksi. Täyteen pumpattuna kehno rengas tuntui hyvältä ajaa, uskaltauduimme siis vähän pidemmälle. Kun vauhdin piti alle 80:n toimi oikein hyvin. Rügen on melko tasainen saari, mutta nousee pohjoista kohti - päättyen jopa kalkkikivijyrkänteisiin. Itärannikolla taas riittää hiekkarantaa, ajattelimme käydä katsomassa. Tiet ovat lähes viivasuoria ja melkeinpä koko matkalta isojen lehtipuiden reunustamia - nämä puistokujat ovat jopa Unescon listalla. Enimmäkseen kiidetään halki peltojen, välistä taas sukelletaan tiheän lehtimetsän sisään.

Rambin, Samtens, Bergen auf Rügen. Katselimme hetken ympärille, mutta ei oikein napannut; liian modernisoitua, liian turistia, liian lomakohdetta - emme vielä tienneet, että tämä oli vasta alkua ja että olisi kannattanut katsella tarkemmin. Lisäsin ilmaa vasta toisella huoltamolla, ensimmäisen paikan ilmakone kun ei puhunut mitään. Olin jo työntämässä kolikkoja läheiseen reikään, kun havaitsin että laite oli etsimäni vastakohta: imuri.

Zirkovin kohdalla ohitimme jo toisen mansikka-aiheisen elämyspuiston, tällä kertaa hieman pienemmän version. Suosio näyttää olevan vankka, en ihan ymmärrä miksi; pitäisi kai käydä katsomassa - vaikka voi hyvin olla, ettei silti käsittäisi.

Sellinissä äkkäsin taas kapeat kiskot, asemakin löytyi heti. Höyryjuna Rasende Roland (suom. kaahaava casio) tulisi puolen tunnin päästä. Kiertelimme lähikatuja pitsihuviloiden toivossa, tämä saari kun on niistä tunnettu, vaikka aika turhaa se oli; löytyi muutama ihan nätti, mutta enimmäkseen talot olivat liian uusia, kolhoja ja isoja, vailla herkkyyttä ja pian loppuvan kesän melankolista kaihoa. Täällä kun ei kesä lopu, näköjään.

Ehkä magia löytyisi seuraavasta kylästä? Sen nimi on Baabe ja se heitti meidät heti asemalle - ja hyvä että heitti, Rullaava Roland olisi täällä viidessä minuutissa. Veturi oli söpö ja kapea ja siinä näytti olevan miljoona pyörää. Lähtiessään se vihelsi kumeasti kuin isokin juna, suhahteli sitten viehkosti ja jatkoi matkaa sulavasti ja suuremmin savuttamatta. Todella vaivattoman näköistä menoa.

Rolandin mentyä ylitin kadun ja katsastin antiikkiliikkeen valikoiman. Hinnat olivat kohtuulliset, jopa halvat - melkeinpä kannattaisi hommata pakettiauto ja ajaa tänne hakemaan täydennystä. Lisäksi tavara oli melko erilaista meikäläiseen verrattuna. Tutkailin kameroita, kuinkas muuten - olivat kuitenkin vähän liian menneessä kunnossa - kun olin kuulevinani höyrymoottorin pöhinää. Roland oli palannut. Otin siitä tällä kertaa videota.

Junahommien jälkeen katselimme taas kylää - joko nyt? No ei, ja suunta oli huonompaan päin. Pääkadun fiilis kuin etelän lomasaarilta, ehkä sieltä fiinimmästä päästä, mutta kuitenkin. Rahalla ei saa tyylitajua. Ajoimme vielä Göhreniin, joka vaikutti alkuun ihan lupaavalta - paljastui hyvin nopeasti samanlaiseksi kuin kaikki muutkin.

Entäpä ne rannat sitten? Göhrenissä, Baabessa ja Binzissä kaikissa sama juttu: rantaan pääsee kyllä, mutta lähin parkkipaikka on aina varattu viereisen hotellin ja/tai ravintolan asiakkaille. Teille köyhille turisteille meillä on tarjota sorakenttä tuolla kahden kilometrin päässä, olisitte tulleet pyörällä jos ette kerran yövy meillä. Ja pyörällä oli tosiaankin tultu: muoriso, ensi kertaa pyörällä 30:een vuoteen, sekoili niillä pitkin teitä ihan miten sattuu - pahemmin kuin milleniaalit sähkölaudoillaan. Niitä ei muuten ole näkynyt Tukholman jälkeen kuin kerran, Kielissä - eikä sielläkään läheskään yhtä paljon kuin kotona.

Binzissä kohtasimme myös Rolandin, arvatenkin viimeistä kertaa. Otin myös hieman bensaa, se on täällä saarella kalliimpaa; noin 2.15 per litra, kun mantereella hinta on suunnilleen 1.85.

Takaisinpäin, harharetkiltä, Putbusin ja Goersin kautta. Rambinissa käväisin Rügener Insel-Brauerein panimokaupassa, vielä löytyi uutta kokeiltavaa. Ei mennyt ihan niin kuin piti, tämä päivä. Ja että oikein rasittaisi, ajoin vielä oman kylän rantaan, alle kilometrin päähän talosta. Vesi oli tyyni, näkymä Stralsundiin upea ja taivas täynnä pastellisävyjä juuri ennen auringonlaskua. Ei olisi kannattanut lähteä minnekään - vaikka sitten olisi tietenkin jäänyt juna näkemättä.

Huomenna pyöritään kaupungilla - ja iltapäivästä uusin renkain kohti Rügenin muita osia.