tiistai, osa 3.
Ulko-ovessa on tällainen hauska tarra.
Mennäänpä kulman ympäri, takapihalle.
Seinässä on tuoreet maalitkin.
Jos tekee kaarevan linnoituksen, sisälle päässyt vihollinen ei voi ampua käytävän päästä päähän.
Olethan kärryillä?
Takapihalla on perin viihtyisää.
Ja tietenkin keinotekoinen hiekkaranta.
Euron tuoppi ja kahden leipä. Aurinkoko käy silmään?
Tunnelma on lämmöstä huolimatta jotenkin kalsa.
Et sitten karkaa.
Satama on ihan tuossa. Olet luultavasti nähnyt vankilan silloin kun se oli vielä käytössä.
Tuossa on taas se lentosatama.
Että sellaista.
"the last"
Siitä sulle kustomi. Pientä laittoo.
Laitetaanpa tämä ovi nyt kiinni.
Lisää kulttuuria kehiin.
'_'
Käydään katsomassa Kalamajan puutaloaluetta.
Siellä on viihtyisää.
Verhoiluvaihtoehdot: kovalevy, lauta, hiiltynyt lauta.
Ikkunat kuitenkin uudet, paitsi yksi.
Melko väkivaltainen tapetti.
Kalamaja rakennettiin, kun tarvittiin äkkiä tilaa teollisuustyöläisille.
Alueella asui ennen kalastajia. Lähes kaikki uudet talot ovat samanlaisia, tyyppiä Tallinna-maja. Osa on kunnostettukin.
No jaaha.
Kaksi kerrosta, neljä asuntoa, rappukäytävä keskellä.
Tietoliikenneyhteydet.
Alue on trendikäs ihan kohta.
Puhelinpylvään asennus.
Yllättävän moni talo on palanut, mutta vain lievästi.
Haiskahtaa paikoitellen vakuutuspetokselta.
Onko tuo nyt sitten hieno?
Jaaha.
Kolmas kalju asuu roskiksessa.
Rasittava italialaisperhe seurasi meitä. Niistä ei päässyt eroon kävelemällä hitaasti, nopeasti tai taaksepäin.
Kunnostustarve ja sen toteutus.
Niin hienot pylväät että olin luulla kivitaloksi.
Tästä ei mennä. Ei ole menty.
Idylli.
-Maalasitko kaikki ovipeilit kammovihreällä? -No en ihan kaikkia...
Naapuri maalasi sentään koko talon.
Ja senkin naapuri joskus aikoinaan.
Mistäköhän sekin ajatus lähti?
Tehtiin puusta -
mutta kyllä betonista olisi tullut paljon parempi.
Kas, villiviini.
Siellä piilotteli tuollainen.
Mitä haluat tällä sanoa?
Heti tuli kotoinen olo.
Värinmäärittely.
Tehokas ilmanvaihto.
Päivitä tyylisi täällä.
Piiskopin näköalatasanne toisesta suunnasta.
Moderni joukkoliikenne.
Mistäköhän tulee sanonta turuilla ja toreilla?
Rautatieaseman vieressä on masentava tori, jolla vanhukset myyvät kahta perunaa koko päivän eikä kukaan osta.
Ei siellä kehdannut kuvata.
Onneksi asema on kuvauksellinen.
Täältä pääsee ratikallakin kotiin.
Sitten on tietty kiva kukkakioski -
rihkamakioski, viihtyisä terassi -
ja tietenkin pikaruokaa.
Hiivitään portaat alas -
paikalliseen asematunneliin.
Toiselta puolelta löytyy totuuksia.
Tallinnan Kukkaisfestaivaalit 2011, sattumalta.
Eipä oo kaksista. Tuon pitäisi kai näyttää mereltä.
Goottikukkia.
Tämä dekonstruktio oli suosikkini.
Hyvänä kakkosena sitten tämä kukaton betonijuttu.
Suomen Turku osallistuu.
'.'
Puussa on kermapurkki, tietenkin.
Köynnöskasvi peittää arkkitehdin virheet, taas.
Siellä on taas se näköalapaikka ja ne kivat portaat.
Tämän paikan katto taisi näkyä joskus aiemmin ylhäältäpäin.
Pelottavat seinälaatat olivat kai muodissa joskus.
Kamala vaaratilanne. Taisi olla virallinen, näitä oli monessa paikassa.
Pau.
Kaevo.
Tyyli.
vip klubi (niin) perheen lyhyimmille.
African Kitchenin (Uus 32/34) alkudrinkit. Hyvä ruoka, hipit suosittelevat.
Tuolla pitää käydä vielä joskus.
Tuon puun juuressa on kuulemma joku hyvä underground-baari.
Vihapuhe.
Ilme.
Noudattakaa tätä ohjetta aina.
Enough already now, mr Bond.
Rektiovirhe. KVG.
Onko tässä ja edellisessä mitään samaa?
Turistia viedään kuin pässiä junassa.
Raatihuoneentori on ihan kiva paikka laivojen lähdettyä.
Sama juttu se oli Tukholmassa, vaan siellä ei ollut tätä.
Eikä tätä.
Tämäkin taisi olla tuontitavaraa.
Kylläpä tekeekin mieli ostaa vaate.
Ilta alkaa laskeutua.
Englantilaiset polttarituristit kaivautuvat koloistaan.
Get up and/or down.
*jig jig jig*
Makuuhuoneen peili on jännä tähän aikaan yöstä.
Yöpalaksi Vana Toomas ja The Viikset -jäätelö.