Jatketaanpa Kalamajakierrosta. Porraskäytävässä on valo, huomaathan.

Aurinkokin näyttäytyy.

Kohtaaminen paikallisen puolivillin elämän kanssa.

Mitäs jurnotat siinä.

Katso kissa kameraan, kiltti kissa. -En.

No jos vähän kuitenkin katsoisit.

En.

No ehkä vähän saatan katsoa, mutten ainakaan hymyile.

No sitten jurnotetaan molemmat.

Kuten huomataan, tätä vihreää ei pääse pakoon.

Ravintola Kukeke, Telliskivi. Hipit suosittelevat.

Tukkakin on hyvin.

Burgeri ei näytä kummoiselta, mutta maistuu pirun hyvältä. Ei ollut pakastepihvi.

Sama juttu pastan kanssa. Nam.

Telliskivi Loomelinnak. Pikkukauppoja, ruokaa, treenikämppiä, trendikkäitä mainostoimistoja. Kohta jo liian hipsteripaikka, muttei ihan vielä.

Ravintola F-Hoone, tällä kertaa vain ulkoapäin. Ihan kiva paikka sekin.

Piristys-yritys epäonnistui.

Tästä ei taida enää mennä junia.

Pudel Baar - hipit suosittelevat. Tällä kertaa ei vaan kaljattanut.

Aurinko näyttäytyy 2.

The warehouse is no more.

Viimereissulla tuolta kuului illalla rockin ääni.

Tästä menee vielä junia.

Ah, silmä lepää.

Toompean jouluvalot melko kaukaa.

Milloin tahansa saattaa nähdä sadoittain junanpyöriä ja mandariininkuoren tammikuisella nurmikolla. Harvoin, tosin, mutta silti.

Takaisin vanhaankaupunkiin. Tähän tuotiin noin minuutin päästä citymaasturillinen metrin halkoja.

Tiet erkanevat Hell Huntin kohdalla.

Lasinen vauva katsoo tupakoivaa suolasirotinta pahalla silmällä.

Täällä vartioi ynseä jeesus.

Kaikennäkevä silmä valvoo.

Luonnollisen väriset led-lamput ja lentokone.

Ravintola Neh, fine diningiä yllättävässä paikassa.

Ruoka on vähintääkin oivallista, sekä todella edullista laatuun nähden.

Haudutettua possunposkea, parsaperunamuusia, punaviini-vadelmakastiketta ja rapeaa mustaamakkaraa. Nam.