3.12.2019 Kööpenhamina, Tanska

Aamulla en olisi tahtonut poistua hotellikapselistani - ulkomaailmassa oli kylmä. Oluet ja ruokatarpeet olivat säilyneet miellyttävän viileinä turkkipeltisellä ikkunalaudalla. Se selittääkin paljon. Termostaattia siis isommalle, asteen kymmenys kerrallaan, ikävästi piippaavasta napista painelemalla. Aamiaiseksi oli eilisiä nakkipiiloja ja unikonsiemenviineriä.

Vaimo ei käynnistynyt, jätin sen suihkuun ja häivyin keskenäni kaupungille. Eilen maagiselta, mustalta peililtä näyttänyt Sankt Jørgens Sø oli tänään pelkkä mutaisen värinen lampare. Alkoi tihuuttaa, suunnistin rautatieaseman ja Tivolin ohi kohti Strøgetiä. Puoli litraa maitoa joka päivä koko elämän, julisti iso valomainos. Ehkä ei.

Kävelykeskustassa ns. pöhisi, väkeä pyöri mustanaan ja joka kulman takana odottivat uudet joulumarkkinat. Eläväistä. Leikin katukuvaajaa vaihtelevalla menestyksellä ja kiersin parit markkinat - ei mitään hankkimisen arvoista, jos nakkisämpylöitä ja olutta ei lasketa. Tuliaispolitiikka mennee uusiksi.

Ei ollut varsinaisesti kylmä, mutta märkyys ja hyy tunkivat luihin. Pakenin Illum-tavaratalon jouluosastolle. Kokemus oli tuttu jostain kaukaa; ihan kuin joskus 15 vuotta sitten, kun kävi Stockmannilla - kaikkea uutta ja hienoa, ennennäkemätöntä, omistushalun herättävää. Hinnatkin toki olivat tutun saavuttamattomat: 50 euroa joulupallosta, ei kiitos. Melkein tosin ostin ankanjalalla seisovan munakupin, 45e. Lähellä oli.

Krista soitteli alhaalta, kävimme katsastamassa Højbro Pladsin joulumarkkinat, minä jo toiseen kertaan. Ei edelleenkään mitään. Siispä takaisin Illumiin, yläkerran kahvilaan. Nautimme kahvin ja kaakaon sekä cookiekeksin - ja parvekkeen näkymistä. Alhaalla kadulla seisoi jääkarhupukuinen, tahtoi kai rahaa poseeraamisesta. Pitkällä putkella kuvaa kauempaakin, vaikka katolta - ei menneet hukkaan nekään rahat. Sade loppui vihdoin.

Krista tahtoi jostain kumman syystä Disney-kauppaan, itse valitsin mielummin viereisen Illum Bolighusin eli huonekalu- ja designliikkeen. Neljä kerrosta liian ahtaita käytäviä, stockamummojen tungosta ja liikuttavan hienoa muotoilua - ja hinnatkin sellaisella tasolla, ettei tarvitse miettiä: ei tässä elämässä. Joulukoristeissa tosin luki kaikissa Shishi, niillä on outlet Tallinnan Noblessnerissa - ensi kesänä näitä samoja saa sieltä eurolla kappale, jos ei jo nyt. Disneykaupan myyjät olivat kuulemma maanisen pirteitä, kuin pikkuoravat piristeissä. Bolighusin ovella pieni koira seisoi takajaloillaan ja vikisi huomiota emännältään, sitä saamatta. Jääkarhupukuinen riisui pukunsa niin nopeasti etten ehtinyt huomata, jäi vain kasa taljaa kadulle.

Jatkoimme Kongens Nytorvetille ja sieltä Nyhavniin - molemmissa oli joulumarkkinat. Ei edelleenkään mitään ostettavaa, paitsi puu-uunissa paistetut nakkipiilot, joiden nakki oli melkein lenkkimakkaran kokoinen. Puitteet sentään olivat kunnossa, nätimpää saa hakea Saksasta asti. Porukkaa riitti, mutta kauppa ei näyttänyt käyvän kuin ruokakojuissa. Kai se silti kannattaa. Alkoi taas sataa, sellaista englantilaista sumutihkua.

Joulumarkkinat näyttivät vielä paremmilta kanavan toiselta puolelta. Sillalla sain vaimolta rukkaset, tai itse asiassa hanskat, nekin alunperin omani - hän kun nappasi lennosta taksin ja painui takaisin hostellille. Itsellänikin alkoi olla patteri lopussa, mutta jaksoin silti kävellä metrolle. Linjastoa on laajennettu viime vuosina voimalla, uusia asemia tulee vielä lisääkin. Hyvä juttu.

Lipun osto olisi onnistunut, mutta ainakaan tästä automaatista ei saanut kertalippuja. Olisi pitänyt ostaa matkakortti, 70DKK, ja ladata sinne vähintään 100DKK. Ei tullut kauppoja. Kävelin kuitenkin aseman läpi. Siellä ei haissut vähäkään ihmiseltä ja junakin pysähtyi täsmällisesti niin että sen ovet vastasivat laiturioviin. Kaiholla muistelin Helsingin oranssia matoa, joka kulkee silloin kun kulkee ja pysähtyy minne huvittaa.

Kävelin reippaasti takaisinpäin ja lämpenin siinä samalla. Sadekin loppui taas ja myös ilma alkoi lämmetä. Seikkailin hetken aikaa pikkukujilla, mutta päivän luovuusannos oli kai jo käytetty - ei tullut hyviä kuvia. Tai siltä se ainakin tuntui.

Hostellin nurkilla muistin lähikaupan olutjoulukalenterin. Kävin noukkimassa talteen sen ja samalla purkin makrillisalaattia. Hento kassamyyjä ei ollut saada kalenteria liikkumaan hihnalla, saati käännettyä viivakoodia lukijaan päin - nostamisesta oli turha haaveillakaan. Eihän tuo nyt paljoa paina, ajattelin ja koppasin laatikon kainaloon. Ensimmäinen korttelinväli meni hyvin, mutta kun pääsin höyryäville viemäreille asti aloin olla jo hapoilla. Parkkihallin kohdalla piti hengähtää hetki ja loppumatka kantaa kaksin käsin. Vein tuomisen suoraan autoon.

Nautin makrillisalaattia yksin pimeässä huoneessa, kun puhelin viestitti että alabaarista saa hyviä leipiä ja viiniä ja Sabbath soi. Sinne siis. Leipä olikin hyvää ja Tuborg tuoretta, mutta musiikki vaihtui nykyaikaiseen autotune-uikutukseen ja sen jälkeen monotoniseen räppiin, jossa oli kaikissa biiseissä sama kahden soinnun tausta. Kiva hei.

Otin toisenkin oluen, vaan ei se auttanut - saman pitkän penkin toisessa päässä istuva ranskalainen jätkis oli edelleen huono shakissa ja hytkyi koko ajan niin että tutisin itsekin. Yritimme suunnitella huomista, vaan ei siitä selkoa tullut. Saker händer ja katotaan sit. Tuskailin vielä hetken, että mistä tänään muka kirjoitan, vaan tässä tämä kuitenkin taas on, tyhjästä ilmasta vetäistynä.

Huomasin eilen kellarissa kaksi flipperiä, Star Warsin ja Guardians of the Galaxyn. Aivoton mätke sopi tähän kohtaan oikein hyvin, etenkin kun joku oli jättänyt melkein kymmenen creditsiä käyttämättä. Flippereitäkin on nykyään niin harvassa, ettei pysy taito yllä - olin todella huono pari ekaa kierrosta, Groot-multiballiin asti.

Huomenna jotain, ainakin Tivoli illalla. Kuvakommentteja tipahtelee joskus aamusta, nyt nukuttaa. Kuullaan taas.