Maanantai, osa 3.
Merimieskoulu.
Gamla Stan ja pyörä.
Omakuva ilmapalloilla.
Perustukset kunnossa?
Pyöreitä muotoja ja porrashuoneita.
Jos tuo ei ole Ghost Walkin vetäjä, niin kuka sitten?
Kaupungin kapein kuja, täynnä kummituskävelijöitä.
Lyhtyä käy hieman sääliksi.
Ukko kertoo tarinoita entisen ilotalon rappusilla.
All right, luv.
Kastanjahommia.
Synkeä kuninkaallinen on nii-in over it.
Suomalaisen kirkon sisäpiha.
Järnpojke, jota koskettamalla saa kuulemma mm. lapsenlykkyä.
Kuninkaanlinnan obeliski.
"Näin se nyt vaan on."
Pyssyliikkeitä.
Medusan tukasta puskee ankannokkaisia käärmeitä.
Piikkipäiset soltut saapuvat Transitilla.
Selkätuet suoraan ja tahdissa mars.
Ottakaa tää putki pois nyt. Ei oo hyvä.
Ihan tavallisen kodin parven kaide.
Ruttokaivo - tai ainakin siltä ajalta.
Turistit poistuvat auringonlaskuun.
Antakaas kun kerron...
Ehkä pieni visiitti saksalaisen kirkon kryptaan näin illan päätteeksi.
Saksalaisessa kirkossa on tietenkin uskottava gargoili.
Joitain vuosia sitten vanhakaupunki hiljeni laivojen lähdettyä. Ei enää.
No you're not.
Hei tyypit.
Tälle ei kai saisi nauraa - vaan aina huvittaa.
Ah, lisää betonia Skannstullilla.
Parvekevertailu.
Valokuvaustekninen ongelma; myös etualan pyöreät liikennemerkit olisi pitänyt saada tarkkarajaisiksi, vaan eipä onnistu tässä valossa ilman jalustaa.
Kaksi Fiatia, rata-kaks-seiska ja sata-kaks-laiska. Kahdet renkaat.
"Viiatinkökkyrä," sanoi mummoni tutustuttuaan satakaksseiskaan noin neljäntoista loppuunajetun kuplavolkkarin jälkeen.
Pieni rentoutus illanratoksi.