Haapsalu: rautatieasema
Turismia oli jo tsaarinaikaisella Venäjällä - Haapsalun asema on jäänne niiltä ajoilta. Kuvaan mahtui vain puolikas...
Asemalla on nykyään rautatie- ja tietoliikennemuseo. Viimeinen juna meni 1995.
Vaunut eivät ole yhdessä, vaan eri raiteilla.
Euroopan pisimmän katetun asemalaiturin päässä. Eikö muka edes Pörliinissä ole pidempää?
Onhan tuo kyllä aika pitkä. Kuvassa myös hippi.
Toinenkin hippi.
Maalien väri valittu tällaista iltaa varten. Hehkuu.
Keltaisuus leviää vihreään.
Punatähtinen veturi ilman ikkunaa.
Venäläiset öljyvaunut näyttävät yhä tuolta - pidemmiltä vain.
Elektriraudteen ohjausvaunu, jolla junaa voitiin ajaa molemmista päistä. Muotoilu vanha, liukuovet uudemmat.
Hippi raiteilla. Kiskoista päätellen junia ei tosiaan mene kovinkaan usein.
Hippi laiturilla.
Kyllä, teitsi.
No niin.
"Mitäs narttu vahtaat? No sun munaa."
Koristemaalausten symmetria on vähän niin ja näin.
Sodan aikainen halpa- ja massatuotantoveturi, jonka käyttöiän piti olla vain 5-10 vuotta. No, näillä ajettiin vähintään tuplasti pidempään.
Vesiviskuri.
Luonto löytää tien.
Ei taida kattila läpäistä painetestiä.
Sylinterikin vuotaa.
Tässä on kesäisin kahvila. Enää ei siis ole kesä.
Vähemmästäkin on sanottu lasipalatsiksi.
Sommittelin jorisevan rollaattoripultsarin pois kuvasta.
Hippi, kaukana.
Toisella hipillä on pidempi zoomi.
Zoomi litistää laiturin. Laskepa pylväät, jos voit.
Ah, ruostetta auringonlaskussa.
Matkatavaramakasiini on lukittu, vesoja nousee.
Juurivesoja. Kyllä, tuo on juuri.
Näitä sävyjä näkee vain itäblokissa.
Vaunussa on vahva omatekoisuuden leima, kuin huonossa pienoisjunassa.
Asema alkaa olla nähty - vieläkin se on hieno.
Mosse taas ei ollut edes uutena noin hieno.
Tätä voi jo sanoa Eliteksi - malli on varmaan joku muu.
Keskustan kaikki ruokapaikat olivat jo kiinni.
Sesonkin taisi päättyä eilen.
Päädyimme Pizza Grandeen, kun ei muutakaan ollut. Varsinainen kokemus, ei ehkä elämys.
Omatekoinen korjauspala eli lossikka sopii tähän kohtaan oikein hyvin.