Kuulen jo meren kohinan.
Tuolla dyynin takana se on.
Tuulee navakasti, hiekkapuhallus käy nilkkoihin.
Aloitteleva dyyni/seeprantalja.
Hiekka hautaa kaiken.
Taas on haettu hotellille mallia.
Kas, taide.
Lankkupolku häviää hiljalleen.
Rantapaviljonki vuodelta 1938.
Valmistui sopivasti Pärnun turismin satavuotisjuhliin.
Hippi ehti jo hiekalle.
Alkuperäistä viehätystä on vielä jäljellä.
Lipusta näemme, että kyllä tuulee.
Tuuli ajaa hiekkaa kuin pakkaslunta.
Häiriö kaiteessa.
Pakollinen lätäkkökuva.
Spagettikaide.
Näitä voisi kuvata koko päivän. No melkein.
Siis pyöritä, lennätä betonisientä...
Näitä nousi etenkin 30-luvulla, myöhemmin vähemmän.
Polku katoaa.
Suorastaan maagisen hieno valo.
Kun katsoo tännepäin, on keltaista -
- vaan täälläpäin onkin sinistä.
Hippi tuulessa.
Vesi on kylmää, eikä ilmakaan lämmintä.
No nyt se meni uimaan. Hullu.
Jos ei kerrota kellekään?
Väitetään vaan että kesäkeli oli.
Retrosuotimen läpi se onnistuu helposti.
Ilmassa lentävä hiekka erottuu vaaleampana.
Laatoitus on yllättävän vaikeaa, mä huomaan.
Tuuli alkaa riittää, jotain muuta välillä.
Katsellaan vaikka kukkia.
Oikein maalauksellinen.
Le Bzzz.
Tämä Bzzz on eri värinen kuin tuo.
Ohdakeperhonen, otaksun.
Hyönteiskuvausta manuaalitarkennuksella, hullun hommaa.
Tämä kiltti Bzzz jaksoi poseerata paikallaan.
Mahtaa olla homma saada hiekka pysymään rannan puolella.