Tallinna: Patarei 1/2
Vankilan porteilla, lähes.
Saapa nähdä mitä tällä kertaa nähdään; näyttely on uusittu täysin sitten viime kerran.
Vapaus on suuri vankila, lauloi Pelle aikoinaan.
Tämän vapauden katolla kasvaa pujoa.
Vuoden 2011 Patarei-kokemusta voi katsella
Vuoden 2014 raportti on facebookissa - kysy jos et löydä. Kai sen voisi tännekin laittaa, joskus.
Patarei on siis 1840-luvun merilinnoitus, joka muutettiin vankilaksi jo 1920.
Viimeiset vangit poistuivat 2002.
Paikka ei tosiaankaan ollut mikään lepokoti.
Verkkokattoiset ulkoilukopit.
Sisällä, kiven sisällä.
Salaviina.
Suolainen meri-ilma ruostuttaa nopeasti.
Tuskin kuitenkaan ihan näin nopeasti.
Karu selli, heh heh.
Herkkuruokaa vangille, pöytäliinakin oikein.
Arjen pientä luksusta, makuulaverikin vielä.
Vähintään mielenkiintoinen putkiasennus.
Käytävältä näkee onko sellissä valo, avaamatta ovea.
Koko talo on yksi iso kosteusvaurio.
Rikkinäinen lasitiili.
Nykyajan mukavuudet, mm. vessa.
Tiedonantoja.
Sellien kellertävä valo kajastaa.
Joissakin selleissä oli kertomuksia niiden asukkaista.
No sehän katkesi. 15v vankilaa, oikeuksien vieminen viideksi vuodeksi, varojen takavarikointi. Vapautui vankileiriltä 1955 ja palasi Viroon.
Koukussa.
Sänkyvaatteet ovat tuskin alkuperäisiä.
Risukasaankin paistaa.
Viivoja seinässä - päiviä vai viikkoja?
Vanhemman näyttelyn omatekoisista opasteista on vielä jotain jäljellä. Muistan nähneeni tämän.
Niin joutui poliisikin vankilaan.
Yläkertaan. Meillä oli ala-asteen koulussa juuri tuollaiset kaiteet...
Täällähän näkyy päivänvaloakin.
Tarpeetonta koristelua, ihmisyyden merkki.
Maksimaalisen turvallista.