Tiistai, osa 2.
Palasokeria.
Matkamuistoladon sähköt.
Hippijäätelö - jäinen hedelmä tikussa. Onna stick.
Karkkikoju on sentään auki. Kaikkia yksi, joohan?
Tuota tornia on kaseltu laivan kannelta vähintään riittävän monta kertaa.
Kas, kirkkokin.
Vauras torppa, isoruutuiset lasi-ikkunat.
Tornikello ei nyt ihan vakuuta.
Muinaisia hautakiviä ja urpojuna. Palaamme aiheeseen.
Sikoja! Tuonne!
Maatilan umpipiha.
Olkikatto kestää isältä pojalle.
Värjäyshommia.
Lyhyet sängyt ja penkki päin persettä.
Joo, tosi kiinnostavaa hei.
Mittahippi on kerrankin liian pitkä. Jihuu.
juttutuokio vielä matalamman majan edustalla.
...ja piipun päällä on hattu.
Nyt niitä sikoja. Laikukkaita maatiaisia.
Siistejä kuin siat pienenä, tai isona.
Nää on mun sikoja.
Kukko kanasensa tieltä se ajoi, lapsi ponilla vain ratsasti.
Sika ja banaani. Kuoria en kyllä syö.
Ai helvetti miten hyvää.
Sika ja mansikka - kärsä punaisena.
Tää on meidän leipä, turha yrittää.
Vesimylly jauhaa ilman viljaakin.
Talo maastoutuu.
Ahma ja saalis.
Kattokaa nyt, mulla on tällanen.
Miten tuollaisen voi ampua karhuna? Suomessa onnistuu.
Susi rentoutuu.
No niin, menen nyt tänne.
Ei tällaisena päivänä muuta jaksa.
Erikoislehmä syö ruohon.
Villisiat rentoutuvat.
Jos toi sika ei herää, se on sit mun.
Portin naksahtaessa kaikki heräävät.
Whii!
Pölypilvi jää kuin sarjakuvassa.
Mulla on tärkeitä hommia kesken just tuolla.
Tällaisia kavereita asui Euroopassa, eikä edes kauan sitten.
Jos kutittaa, raavi.
Mini-me.
:p
Korkealta näkee kauas, lähiöön asti.
Pöllö jumittaa.
Hippi ja karhu. Miedosti samaa näköä.
Karhut jörnivät.
Koska kyseessä ovat ruotsalaisen karhut, pitäisi kai sanoa että björnivät.
Ilme kertoo kaiken.
Nuoriso veneilee.
Tämä karhu ei vaan jaksa.
Yltäiskö tohon? Ehkä ei...
Ihmistarha.
Perheidylli.
Östermalmin katot.
Aitan koristeet.
Yksillä vene, toisilla laituri.
