Sinne ja takaisin

Kolme viikkoa Euroopassa, kesäkuussa 2013

takaisin

Berliini 9/20

Oberbaumbrücke & harhailua sielläpäin

Krista:

Päivän musiikkisaldo: U-Bahnissa Sakari Kuosmas -look-a-like merimiespuvussa laulamassa Uralin pihlajaa puolaksi, taustanauhalla ja melodikoilla varustettu La Bamba -kolmikko (vetivät 30sek. eivätkä osanneet sanoja), oikeasti hyvä mutta tylsä trubaduuri Warschauer Straßen u-bahn -asemalla ja saman mestan sillalla käsittämättömän paska hipsteri/80-luvun elektrogoottibändi. Eivän osanneet soittaa tai laulaa pätkääkään, mutta tekemisen meiniki korvasi paljon. Yleisö diggaili (ja yleisöä oli oikeasti paljon). Laulajapoika korkokengissä, pitkissä kalsareissa ja naisten vintagetakissa häiriköi ohikulkijoita tamburiinilla.

Muuten päivän ohjelma: Ilmarille pari kassillista oluita KaDeWesta, ruokakauppa ja epämääräistä haahuilua ja valokuvausta Oberbaumbrückella ja Schlesisches Torin ympäristössä. Lokaaliksi luulevat, jos ei ole kamera kädessä, hauskaa se. Yksi nimienkerääjä vain suuttui, kun sanoin etten puhu saksaa tai asu täällä. Ehkä sitä olisi voinut laittaa nimen adressiin, jos olisi ollut hyvän asian puolesta.

Ilmari bookissa:

Berliini, päivä 3: aamulla metroon paukkasi merimiespukuinen oman elämänsä Sakari Kuosmanen haitarin kanssa, lauloi Katjushan ja Uralin pihlajan oudolla kielellä (puola, ukraina?) ja poistui saamatta rahaa meiltäkään. Tätä seurasi neljän tunnin pikavisiitti eläintarhaan (leijonat nuolivat toisiaan kuin kissat) ja kymmenen minuutin kiirastuli KaDeWe:n olutosastolla (vain 2 kassia!) Käsivoimatesti kesti kämpille asti. Iltakävely Oberbaumbrücken kulmilla, nyt salaattia himassa. Telkkarissa täti on sanonut jo aika monta kertaa orgasmus, tieteelliseen sävyyn. Voisi vaihtaa kanavaa...


Kämpän pienimuotoinen ala-aula.


Puiset, natisevat portaat. Hissikin on, mutta avain ei käy lukkoon.


O hai.


No niihä haiseeki. Siis miltä, tarkkaan ottaen?


Väritin taloni korostuskynällä.


Muutama juliste.


Tämähän menee jo taiteen puolelle.


Warschauer Strassen asema.


Hipsteribändi ei osaa soittaa yhtään, mutta pitää kovaa meteliä. Katso vaikka.


Laulaja häiriköi ohikulkijoita tamburiinilla (ja pitkillä kalsareilla.)


Yleisöäkin riittää.


Metropolis.


Oberbaumbrücke siintää, samoin toissakertainen hostelli (oikealla.)


Lama-ajan Elvis soitti hyvin.


Se silta.


East Side Gallery alkaa tuolta.


Molekyylimiehet, taustalla Spreeparkin hylätyn huvipuiston maailmanpyörä.


Spree, hostellilaiva ja piiloutunut teleparsa.


Uusmedia levittäytyy. Hrr.


Kuuluisa nähtävyys.


Hipinpesä. Täällä vastustetaan arvatenkin Media-Spreetä.


Toinenkin kuuluisa nähtävyys.


Hieno tekele, huono kuva. Miksen ottanut viistosta?


Tämänkin on joku ehkä nähnyt joskus.


Terassin hillitty sisäänkäynti.


Hipstereiden ruokaamosta saa kuulemma hyviä purilaisia.


No niin.


Sori jos poltin.


Päiväkodin seinä.


Valoilmiö.


Salakuva haukottelijasta. Onko reilua?


Ai noinko sitä tehdäänkin?


Yhtä ainutta puutarhatonttua ei ollut missään kaupassa myytävänä. Ne olivat kaikki täällä.


Kivan näköistä seutua. Missähän me ollaan?


Hetkellinen eksyminen ei pelota ollenkaan, varsinkaan nyt.


Värinmäärittely, kaikki värit.


Punatiilinen kirkko on auringonlaskussa sangen punainen.


Arkkitehtuuri...


Hilpeä katutaide uskoo tulevaisuuteen.


Mitä?


"Das Ist so Berlin"


Love is possible.


Taas Oberbaumbrückellä, tällä kertaa metrossa.


Näihin kuviin.

takaisin

edellinen - seuraava