Ilmari:
Nähty vartiotornit, uunit, jonkun hammasharja ja pervitin -putkilo vitriinissä, ruumishuoneen kaakelipöydät, Arbet Macht Frei -portti ja "juutalaisparakit", jotka joku äärioikeistolainen melkein poltti vuosituhannen vaihteessa. Miksi? Siitäkö suuren johtajan kunnia palautuu? Niin vähän oli jäljellä - ja niin paljon silti. Seinät täynnä ihmiskohtaloita joita ei millään voi kaikkia lukea. Yksityiskohtia. Välähdyksiä. Miten kaupunki voi alkaa ihan aidan takaa, ja silti "kukaan ei tiedä". Tai jos tietää, ei oikein voi mitään. Tästä oli osio museossa, mutta ääninauhat ja tekstit olivat jaarittelvaa läpätystä. Ei jaksanut. Tällaisissa paikoissa ei jaksa. Mieletön paikka. Mieletön, kaikissa merkityksissä.
Oli tultava Mauerparkiin ja avattava korkki.
Ilmari bookissa:
Berliini, päivä 4: Sachsenhausen. Ei muuta.
Kuuluisat, sittemmin räjäytetyt uunit.
Tämä paikka tunnettiin nimellä Station Z.
Vainaja uuneilla.
Mitä muurin takana on? No tietenkinkin jonkun takapiha.
Venäjältä tulleiden erillisleiri. Tuonne ei enää kertakaikkiaan jaksanut mennä.
Vartiotorni sisältäpäin.
Virallinen muistomerkki.
Sotilaallinen "kasvaako tuossa nyt ruohoa? Ei helvetti" -ilme.
Porttirakennus ja asiaankuuluva taivas.
Keittiön hämmentäviä seinämaalauksia, vankien tekemiä.
Kurkku menee ilolla leikkuriin.
Kuvittele tähän tilaan puoli metriä jääkylmää vettä, jossa kelluu mätiä juureksia - alat olla jo lähellä. Siihen haju ja huonot vaatteet ja ainainen nälkä. Ja sitten kuorimaan.
Hirttopuun paikka.
Edellämainittu saappaidentestausrata.
DDR:n aikaan uudelleenrakennettuja parakkeja.
Vessaan pääsi aamulla ja illalla, pariksi minuutiksi, ehkä.
vapautunut vanki jäsenteli kokemuksiaan rakentamalla leiristä hallittavankokoisen mallin, ymmärtääkseen.
Kylpyhuone.
"Ei helvetti", miettii hippi, "meillä oli intissä melkolailla samannäköistä."
Polttopulloiskussa hiiltynyt ikkunanpoka.
Uusnatsit yrittivät polttaa koko roskan. En ihan ymmärrä, miksi. Sama tunne tulee tässä paikassa usein.
Kolmikerrossänkyjä tiukassa. Tuonne ei nyt päässyt.
Vankien joukosta valitun pikkupomon kohtalo oli ehkä kauhein kaikista - ei luottamusta kumpaankaan suuntaan ja parin viikon päästä varma kuolema.
Vankila. Tästäkin oli jäljellä enää vähän.
Nyt loppuu.
Tuolla olisi vielä joukkohautoja.
Kylä alkaa heti portilta. Terve meininki.