Krista:
Skagen. Hipin naamasta näki, kuinka paljon sitä ahdisti kun se ei keksinyt mitään katkarapuvoileipiin liittyvää sutkautusta. Pieni kalastajakylä aivan Jyllannin pohjoiskärjessä. Täällä on ollut paljon taiteilijoita, eikä ihme - valo on on huikea. Paljon turisteja ja jokainen asiakaspalvelutyyppi puhuu täydellistä englantia. Satamassa pieniä kojuja, joska saa kallista kalauokaa. Kalastusaluksia ja merimiehiä, kalaverkkoja oiotaan ja levä haisee. Perusmeinikiä.
Ilmari:
Täälläkin viinakauppoja, tällä tertaa kalastajille. Hengenvaarallinen saalis. Fiskeman. Frysen. Død. Paikallisesta pienpanimosta, siitä kirkon vierestä, 8 x 0,5l maistelusalkku, vahvoja ja mietoja, n.25€. Ulosmyyntiä, hyi. Juuri lähtiessä auton alta sännähti maatiaiskissa, kunnon jötkäle. Lähtö tietenkin myöhästyi rapsuttelujen ajaksi. Kilttiä on puolivilli(n) elämä täällä, kalasatamasta saanee kalaakin.
Skagen. Auto parkkiin kirkolle.
Mikäs tuolla on? Jaa että panimo.
Lounas oli juuri loppunut, kauppa ja baari sentään auki.
Heti takaisin autolle ja antimet konttiin. Kohta ei mahdu enempää.
Nätti paikka, kaunis valo. Ei suostu näkymään kuvissa.
Ihan vaan pinkkiä serkkuani varten otin tämän.
Mutta se valo. Sitä kai taiteilijat täällä yrittävät vieläkin vangita.
Keskusta on pieni ja matala.
Fish & chips. Joko saa syödä?
Näyttää paremmalta kuin onkaan.
Tässä on ehkä pieni häivähdys siitä valosta.
Taloissa ei ole räystäitä. Miksei? Kyllä täälläkin sataa.
Kylän hienoin talo.
Muutama samanlainen pyörä.
Ööliä, ääliö.
Satamaa. Laiva ohittaa muina laivoina.
Satamarataa.
Lisää satamaa. Hengenvaarallinen saalis.
Kalliita kalaravintoloita. Olisi sittenkin pitänyt panostaa - raaka-aine oli varmasti tuoretta.
Kalamiehen kaveri. Fisustushenkilön frendi.
Se valo, baarin takapihalla. Ja tuubori.
Takaisin autolle, Grenen kutsuu.
Auton alta ilmestyi puolivilli kissa.
Eikö täällä saa rapsutuksia?
Tietenkin saa. Ja satamasta saa kalaa.
Sinne sitten menit.
Tuosta vielä vähän.