Sinne ja takaisin

Kolme viikkoa Euroopassa, kesäkuussa 2013

takaisin

Grenen 2/2

meritähtiä, meduusoja, hylje taas, dyynejä, hostelli illalla

Ilmari:

Paluumatkalla pyörähdimme hiekkaan hautautuneella kirkolla, muttemme jaksaneet kävellä autolta sinne asti. 200 metriä. On se saatana. Setä opasti takaisin eri reittiä, halki peltojen joille oli levitetty ainakin lehmän, hevosen ja sikain paskoja. Kivaa, hei. Motarilla ohitettu biojäte-roska-auto haisi silti pahimmalta.

Paljon kumpuilevaa ja kuvauksellista maastoa, muttei paikkaa johon pysähtyä. Piennarta on joku 5cm. Kahdekasnkympin alueella rekka takakontissa kiinni satasta. Miten ne kulkevatkin niin lujaa? Pikapyrähdys kaupassa. Kehnoa einestä mukaan ja hostellille. Pakastettu croque monsieur paljastui erittäin vaaleaksi paahtoleiväksi, jonka välissä on voita ja kinkkua. Ja sitä vielä uunissa lämmiteltiin puoli tuntia, ennen kuin totuus selvisi. Pyh.

Sisäpihalla riippumattoja, pöytiä, värillisiä hehkulamppuja nauhassa ja vehreää kasvustoa pitkin seiniä. Ikkunasta näkyy, kuinka yhteiskeittiössä kokkaa musta rasta. Viereisen tuolin selkänojalla kerjää mustarastas. Tuborg Ultra Grøn on pirun hyvää, sänky todella huono ja verho päästää valon suoraan silmään puoli kuudelta. Onneksi ostin kolaa, jossa on kofeiinia moninkertaisesti.

Ilmari bookissa:

Tänään ohjelmassa ensin Fredrikshavnin 2. maailmansodan aikaiset bunkkerit, korkean mäen päällä ja meren rannalla. Niihin pääsi sisään, oli tykkiä ja hetekaa ja ruosteista rautaa ja vihreää kasvustoa seinässä ja kovaäänisiä lampaita pihalla. Sisäinen jonenikulani oli pikkupoikana. Nopea leikkaus Skageniin (ilman toastia, ihan ok fish&chips) eli Tanskan pohjoiskärkeen jossa meret kohtaavat. Ristiaallokkoa, loputtomia hiekkadyynejä, meduusoja, veitsisimpukoita, meritähtiä ja mereen hukkuneen bunkkerin katolla poseeraava hylje. Paikallisen panimon maistelusalkku (8x0,5l vahvoja ja mietoja) n. 25e. Ulosmyyntiä, hyi. Paluumatkalla hiekkaan hautautunut kirkko, ajoimme ohi. Hostellin sisäpihalla on riippumattoja, värillisiä hehkulamppuja nauhassa ja vehreää. Viereisen tuolin selkänojalla kerjää mustarastas, yhteiskeittiössä kokkaa rasta. Tavallaan harmi, että lautta Köpikseen lähtee 0930.

Meritähteen kasvaa uusi sakara katkenneen tilalle. Kuten tässä.

Pienempi versio.

Meritähdet olivat vielä erittäin eläviä. Kiemurtelivat ja ojentelivat tarttumajalkojaan.

Virtaus oli tosiaan kova; nämä olivat suoraan pohjasta ja niitä tuli koko ajan lisää.

Entinen lokki. Vai sittenkin hauen leukaluu?

Entinen Rapu.

Hyvinkin kuivunut meritähti.

Ex-meduusan ex-lonkerot näkyvissä. Hrr.

"Mikä hiekasta pilkistää? / luu! / LUU!"

Ei näistä enää pitokenkiä tule.

Katso ihmettä: lokki syö kalaa, eikä yhtään tongi pikaruokaroskia.

Uimakielto ei koske koiria.

Hylje päivystää edelleen.

Vaan mikäpä tuossa on ollessa.

Kaukokaipuu.

No niin, hei sitten.

Hippi on nyt nähnyt sen mitä tuli näkemään - ja palaa vielä.

Kuukin paistaa.

Bunkkeri sulautuu maisemaan kuin maisemaan.

Karvamato-Einarin kadonnut veli.

Lähes huomaamaton ja ennenkaikkea tyylikäs korjaus.

Dyynimaisemia paluumatkalla.

-Toi talo liikkuu!
-Se on laiva.

Hipit ratsastavat auringonlaskusta poispäin.

Aarhus, taas.

Hostellin sisäpihalla.

Tunnelma oli kiva, vaikka valmisruoka pettikin odotukset.

Tästä näkee sinne keittiöönkin.

Oo my head.

Mustarastaskin tahtoo jaolle.

Faces in places. O hai.

takaisin

edellinen - seuraava