Berliini, päivä kolme.
Aamu alkaa turhankin tutusti puheensorinalla ja rullakoiden kolinalla - koko katu on muuttuu parhaillaan toriksi. Kojuja on useampi sata, niissä myydään kaikkea mahdollista tuoreista hedelmistä ja vihanneksista muovikrääsään, mausteisiin, mauttomiin kankaisiin ja mereneläviin. Hinnat ovat sangen kohtuulliset, jopa halvat, ja tavara oikein hyvännäköistä. Useampikin paikka tarjoilee falafelejä, keitettyjä maissintähkiä ja soturin iloa eli turkish delightiä. Sitä ei ole pakko ostaa, ja hyvä niin. Sigara börek ja gözleme maistuvat taivaallisilta, kanavan joutsenetkin tahtoisivat osille. Konditoriavaunun vitriinissä on loppukesän nälkiinnyttämiä ampiaisia surisemalla, myyjä poimii seasta browniet ja kanapeet tottuneesti mutta ennakoivan arasti, on saanut kokea. Hunajakojulle ei samasta syystä melkein uskalla mennä.
Kävelemme ensin Green Fuzziin vaihtamaan liian pienen t-paidan isompaan, omistaja pitää meistä, homma sujuu. Seuraavaksi suunta kohti lääketieteen historian museota, siinä Hauptbahnhoffin kulmilla. Kolme kerrosta täynnä spriihin säilöttyjä epämuodostumia, kasvaimia, preparaatteja, havaintomalleja, luurankoja, kirroosimaksoja, aivonviipaleita... Ja tietenkin vanhoja kirurgisia instrumenttejä. Ja kuvauksia "lääketieteen" harjoittamisesta syrjäseuduilla joskus 1700-luvulla. Kerrassaan hieno paikka, josta ihmisen ei kai kuuluisi pitää - mutta me pidimme, saksan- ja latinankielisistä opasteista huolimatta. Valokuvaaminen oli valitettavasti kielletty, mutta kyllähän kyklooppisikiöstä oli napattava yksi salavalotus.
Kas, markkinat kadulla.
Parveke ikävästi tiellä, ei näe kuinka kauas jatkuu.
Joko mennään?
Ai ei? No, otan pientuottajan limua sitten.
Ikkunasta voi stalkata hintoja.
Melko kohtuullista.
Whoa!
Tyylikkäitä kankaita. Noista kun tekee housut, niin...
Mausteita purkeittain, hieno tuoksu.
Appelsiininmehunpuristaja sulautuu ympäristöön, japanilaisilla on jo talvitakit.
Onpa elävän näköisiä koristeita.
Erikoispaprika samettipedillä.
Gözleme ja hippi. Tuote on riittävän rasvainen, kun paperista näkyy läpi.
Toinen hippi ja sigara börekkejä.
Ihaile niitä.
Maissimies kuorii maissia. Kenkien tarpeessa oleva henkilö ostaakin housut.
Joutsen vainuaaa gözlemen.
Pettynyt joutsen poistuu tyhjin nokin.
...ja neidille lonkero. Merikrotti on muuten saksaksi seeteufel. Piru merrassa.
Soturin iloja eli välimeren karkkeja. Ei tule kauppoja.
Lihavaunun osuvahko teksti.
Meidän ikkunassa on solmittu verho.
Tällainen. Menkää, jos satutte paikalle.
Schönleinstrassen normaalia vilinää.
Ostokset kämpille ja viimeinen vilkaisu maisseihin.
Myyjä tulee puun takaa.
Mitä tuolla myydään? Kivasti muuttuu fontti, kun viimeinen sana ei mahtunut.
Modern Graphicsin ikkuna, taas.
Vihaiset linnut ryöstöviljelyssä.
Oranienstrasse.
Hippi vahvistaa, Wulle on hyvä perusolut.
Käännäpä tuo, itse en osaa.
Ovatpa ihmiset huolimattomia kuvaputkimonitorien kanssa, kuinka ollakaan...
Metro ei jatkuu loputtomiin.
Oberbaumbrücke.
Krapulainen varis ja muffinssivuoka.
Lääketieteen historian museo. Jos olet herkkä, skippaa pari seuraavaa kuvaa.
Peräsuoli. Pituus 120cm, paino 60kg. Lähes normaalia.
Asiayhteydestä irrotettuja tatuointeja.
Elefanttitautinen jalka.
Janus Hanski ja jäykkä palatsi.
Kolmesorminen kyklooppi.
"Hei seireeni, siro demoni..."
Muurin ensimmäinen uhri.
Keltainen fiilis.
Aurinkokennolla käyvä parkkiautomaatti.
