Berliini, päivä neljä.

Krista tunsi aamulla olonsa kipeäksi ja jäi vielä makoilemaan, kun lähdin pikku kävelylle. Tunti siinä meni. Löysin ihan hyvää katutaidetta, pari olutta luomukaupasta ja Getränke Rossmanin - juomaliikkeen, josta hankinnat tehdään yleensä koreittain eikä pulloittain. Tämä ei haitannut meitä viime vuonna, koska olimme autolla ja turisteina kehtasimme tukkia kassan typerillä yksittäisostoillamme.

Hentoinen harmitus hiipi takaraivoon; nimittäin ensimmäinen ajatus, sekä itselläni että Leolla, kun kuulimme lauantaina seitsemältä lentolippujen puuttuvan, oli: äkkiä kotiin ja ranskis tulille, viimeiseen Tallinnan-lauttaan ehtii vielä. Kuski täyteen kahvia ja yötä myöten Balttian läpi, aamuksi Berliiniin, helppo juttu. Olisin toki saattanut olla eri mieltä neljältä aamulla jossainpäin puolalaista maaseutua - mutta tässä sitä nyt taas ollaan, pakkaamassa liian paljon ja liian painavaa tavaraa lentomatkailua ajatellen. Ollapa auto, ja kolmisen laiskaa päivää ajella Tanskan ja Ruotsin läpi kotiin. Seikkailu, melkein mahdoton tehtävä, onnistuminen tai tärviö. Turmio tulee joka tapauksessa, kun yritän maistella kertyneet oluet ennen lähtöä, ettei tulisi ylipainoa. Voi sitä kohtalon ivaa.