Tiistai, osa 2/6.
Tässä osassa: Tachelesin rauniot.
Väärä ratikka vei hipit JONNEKIN.
Bileet pystyyn, mä luulen.
Nyt tanssataan. Ai eikö vai?
Huu.
Pitkäkätisen kengät ovat yhtä housujen kanssa.
Autojen värikoodaus: mustat tänne, vaaleat tuonne.
No nytpä jäikin kolhu huomaamatta.
Oikea ratikka kiihdyttää vauhtiin ja tuo jää kokematta. Hmh. Patsaskin yrmyttää.
Oikeammilla mestoilla, vasemmalla loputon ruuhka.
Autot etenevät ehkä metrin minuutissa, jos sitäkään.
Markkinointiviestintää.
Ballerinan varpaat.
Vaudeville-kulttuuri on täällä vielä voimissaan.
Kuka olet ja miksi poseeraat?
Ei se ollutkaan ballerina, vaan can can -tanssija.
Laatikkoarkkitehtuuri.
Tachelesin lanattu piha.
Korvaavassa ratikassa hieman hikinen tunnelma.
Hyviä muistoja. Kaik pittää ain hajoottaa.
Täs joutuu räppää vähä kaikenlaista shittii
tasotteluun menee viis litraa kittii
mä vihaan tätä madafakin biisii
vituttaa myös sananpainotuspoliisii
tasotteluun menee viis litraa kittii
mä vihaan tätä madafakin biisii
vituttaa myös sananpainotuspoliisii
Krokotiili on vielä jäljellä.
Pihaus vanhaa henkeä, vielä.
Nuokin tuossa, edelleen.
Turha esittää katsovansa muualle.
Peili katutaiteesa.
I want my MTV
Kaarevia asioita.
Enää ei ole nyt.
Tasaiseksi lanattu beach bar on apea näky.
Neue Synagoge. Taas jäi käymättä.
Vanha pääposti.
Berliinissä oli aikoinaan hyvinkin kattava putkipostijärjestelmä. Tämä oli sen pääpaikka.
Tähdelliset naakat.
Sähkötystoimisto. Enää ei lennätinlangat laula.
Kellokin on pysähtynyt.
Mahtaa olla antoisat näkymät tornista.
Perspektiivivaijerit.
Tästä kulmasta vasemmalle.
