Odense 2/2
Aamulla Odensen rautatiemuseo, jossa on ymmärretty, että höyryveturi painaa noin sata tonnia ja on enimmäkseen valurautaa - senkun kiipeät, ei mene rikki. No lattialaudat täytyy vaihtaa kerran kolmeenkymmeneen vuoteen, sen kestämme.
Huomenta. En pitänyt tästä suihkusta, huomaatkin ehkä sen.
Aamiaista aseman 7-elevenistä, halvempaa kuin hostellilla. Aika ruma juna siinä.
Parkkitalo. Tanska on pyörämaa, kuten näkyy.
Oli tarkoitus mennä Egeskovin linnaan, mutta koska satoi, rautatimuseo sai kelvata. Ja sehän kelpaa.
Isoja metallisia asioita ja koneöljyn tuoksu. Ah.
Kolmas luokka.
Onko se satusetä siellä?
Rautatie tuli Tanskaan niin aikaisin, että ratapihoilla sun muilla ei niin tärkeillä paikoilla käytetty vanhentunut tekniikka oli aika varhaista. Siinä rakettimainen vaihtoveturi.
"Avataan tästä."
Salonkivaunu oli joskus nimensä mukainen.
Junan vessa.
Hieman puutunut resiinamies.
Vanhempi resiina tekee seljälle hyvää.
Overkill engineering esittää: lumiaura.
Tanskassa kun tulee niin usein lunta, etenkin parimetrisiä kinoksia.
Hyvältä näyttää, silti.
Hippi kaksikerrosvaunussa. Ei mikään uusi keksintö, tämäkään.
Yläkerrassa ei mahdu seisomaan, eikä noille penkeille kahta ihmistä, ainakaan käskemättä.
Ravintolavaunussa on tänään listalla pelkkiä mansikoita.
Swedish chefiä ei kannata ärsyttää.
Hellesen-tiikerillä menee kohtuullisen lujaa.
Pienen pieni veturi, aamulla kerran.
Ei tämä kulje. Pyh.
Höyryveturissa on ihan eri fiilis.
Tulipesässä vilkkuvat jouluvalot ovat melkein hyvä idea.
Entä jos poistan tämän ruuvin?
U mad bro?
Rata-auto, etu- ja takavalot samassa päässä. Toivottavasti tuossa ei ole kääntyvää rattia.
Ko lmio -merkkinen bussi.
Nyt alkaa olla kokoa, piippu raapii jo kattoa.
Entäs tämä rata-auto sitten?
Kulkee varmaan lujaa.
Mitä sanoinkaan alkeellisista vaihtovetureista?
Hiiohoi.
Junalauttojen pienoismalleja huoneellinen, täällä kun vettä riittää.
Sikaosasto.
Kirjaimellisesti.
Motorisoitu matkatavarakärry ja hallintalaitteet. Step on it!
Junan vessa eri kielillä.
Tämä taitaa olla kuninkaallinen juna.
On se.
Morottavat leijonat ja lampaalle serenaadia laulava karhu. Tietenkin.
Toinenkin kuninkaallinen juna. Viimeistä huutoa 80-luvulta.
Pihalla on tylsähkö pienoisjuna.
Ja lisää kalustoa. Näillä pääsee ajelemaan toisinaan.
Puupenkit, ei ikkunoita. Höyryveturin savut tulevat iholle.
Hippi alkaa jo hyytyä.
Et polta.
Pienen pieni veturi, osa 2.
Edellisessä elämässäni olin sotilaallinen kuorma-auto.
Tämä hippi ei hyydy.
Hanaa!
Varhainen moottorivaunu.
Pers.T. Tsihihi.
Tankkivaunu.
Toinenkin tankkivaunu.
Viehättävä työjuna.
Pientä laittoo.
Tuossa kun päivän istuu, tietää olleensa töissä.
Nosturivaunu. Ei tuollaisia ole kuin pienoisjunakuvastoissa.
Ma tahto veiva veiva.
Sokerivaunu.
Mieltäylentävä tunnelma.
Kivaa seutua.
Täällä oli näyttelynrakennus kesken, muttei kylttejä kertomassa siitä. Remonttireiskat tuijottivat.
Ensimmäiset höyryveturit näyttivät tältä. Joko nyt huvittaa se vaihtoveturi?
Husk! Junassa on vaarallinen natsi.
Asemapäällikön varusteet. Lasit sattuvat korvien taa jopa vitriinin läpi.
Oh gods.
Tämäkin pienoisjuna oli pettymys. Täällä oli joskus 90-luvulla iso ja hieno rata.
Tuuporivaunu ja mutterista kasvava maalattu jäkälä.
Kuulen jo koululaisryhmän äänen. Aika lähteä.
Tuollakin olisi päässyt ajelemaan, jotenkin ei huvittanut.
Mitä?
Museokaupasta sai melonijäätelöä. Olisi saanut oluttakin, kylmäkaapista, tietenkin.