Road Trip!

Kolme viikkoa Euroopassa, kesäkuussa 2014

takaisin

Brugge 1/2

Pysähdys Brüggessä, joka tuli tunnetuksi viimeistään elokuvasta In Bruges. Auto on jätettävä nelikaistaisen tien varteen ja käveltävä piennarta pitkät 500m, rekat jyräävät ohi, taivas on harmaa, tihuuttaa. Heti päästyämme kaupungin portista sisään sade lakkaa ja aurinko tulee esiin.

Leffan antama mielikuva on väärä: siinä on pelkkiä kapeita kujia, kanavia, nättejä taloja ja joka nurkalla kellotorni. Oikeasti täällä on leveitä katuja, jotka turistit tekevät kapeiksi; hienoja ja nättejä rakennuksia, joita ei näe, koska edessä on turisteja, turistikrääsäkojuja, niiden varastoläjiä ja valkoisia pakettiautoja joissa lukee jotain käsittämätöntä; kanavat ovat täynnä turisteja kuskaavia veneitä, joiden kuski polottaa monotonisesti jotain käsittämätöntä saksan, hollannin, ranskan ja englannin sekoituksella. Hevoskärryajeluakin on, hepoilla on kätevä lannankeruupussi - tai oikeastaan riippumatto - joka levittää sulotuoksua missä kulkeekin. Suklaakaupat ovat kieltämättä hyviä, vaan eipä taida selvitä tryffelilaatikko näillä ilmoilla ranskiksen takaluukussa. Pakko maistella kaikki itse, harmi.

Itse lankeamme veneansaan heti kättelyssä, kun emme tiedä. Oppaskirjat kehottivat. Ilmainen vinkki: kanavan vierellä on useinkin katu, eikä maailma näytä juuri erilaiselta puoli metriä alempaa, vaikka vähän keinuukin. Bongaamme silti tähden: äskenmainitussa elokuvassa esiintyneen koiran, joka viettää eläkepäiviä pää ikkuna-aukon tyynyllä, katsellen kanavaa silmät kiinni. Itse tienaamassaan talossa, arvatenkin.

Pysäköinti paikallisen kehä ykkösen varteen. Erikoismeininki.

Ensimmäinen valkoinen pakettiauto.

Kanava, tai ehkä vallihauta.

Belgian fudismaajoukkue tunnetaan nimellä de rode duivels eli punaiset paholaiset. Pienestä pitäen.

Häntä hellii käärme.

Lohikäärme.

Puisto on ollut tässä hetken.

Ritsapuu.

Koristeraparperia ja vaivihkaa tarkkaileva patsas.

Nuoresta miehestä oikein huokuu älykkyys.

Kalatori, kuivattuja kaloja.

Kalamuija tuijottaa, pyöräilijä polkaisee ohi.

Uutta silakkaa. Hmm.

Rapujuhlat tulevat täällä aiemmin.

Myyntiä voi edistää monilla tavoilla, hyvin ja huonosti.

Kultainen kirkonmies heristää katolta käsin.

Kruunusta saa sateenvarjon kaloille. (?) Espanjalaisella mummolla toppatakki.

Tuolla myytiin turistikrääsää kovaan hintaan, siitä nyrpeä ilme.

Vasaroimisen erikoismies vasaroi.

Yhden kalterin ikkuna - muuten joku pyrkii vielä sisälle...

Koira vaihtaisi mielellään kanavaan.

Taisi koiraa kiinnostaa nämä.

Hippi turistiveneessä. Emme suosittele.

Hippi läheltä nähtynä.

Hipin oma näkymä. Onneksi takapenkiltä näkee myös taaksepäin.

Harmaata meininkiä.

Hei hei, tyhmät ihmiset siellä veneessä.

Kylläpä onkin luonnollisen näköinen ja sulava tämä patsaspökkelö, etenkin takapuolen linja.

Kuuluisa koira vasemmalla.

Tuolla noin.

Entisen leffatähden elämä näyttää tylsältä. Tuokaa päihteitä.

Leikin loppu.

Meitä kuvataan. Kuvaan takaisin.

Kanava on reilusti leveämpi kuin katu. Turistivene tulee vastaan.

Vauhtia, ei vaaratilanteita.

Whii.

Turistivene seuraa.

Erikoistorni.

Erikoistorni lähempää.

Kanava loppuu, käännytään takaisin.

Veneellinen espanjalaisia mummoja seuraa. Karkuun.

Pulu ei ole kovinkaan piilossa nyt.

Villi luonto sopeuttaa värinsä ympäristöön.

Espanjalaiset mummo ohittivat.

No jopa on söpöä.

Onze-Lieve-Vrouw tai Church of our Lady. Tuo on kyllä setä.

Tämä on sentään täti. Espanjalainen mummo.

Kukkaloisto saapuu pihalle eri rekalla.

Vesipuisto Serena - ja dorkaleijonat.

Myönnettäköön, että tänne ei ehkä olisi päässyt veneettä.

Ovelaa markkinointia. Taitaa olla Huisbrouwerij de Halve Maan eli puolikuun panimo.

Ihan muutama joutsen vain.

Halpa rinnastus.

Tuonneko sinä nyt sen laitoit?

Toivottavasti haet poiskin.

Älkää suokkiko vanhaa kuvaajahippiä.

Herra hei, teidän sädekehänne kiinnitysraudat näkyvät.

Turistiveneitä alkaa olla ruuhkaksi asti.

Belfort eli kellotorni eli tähystys- ja hälytystorni eli kili-kili vaan teille, köyhät.

Tyly kohtalo: vesi menee lävitse, uimaan ei pääse.

Veneestä poistuttaessa kirkonmiehen heristys osuu: "yritin varoittaa."

Torilta saa hevoskyytiä. Toritaiteilija ei ole kovin hyvä.

Kyytiä odotellessa on aikaa rentoutua.

Hevosmiehellä on hevosmiehen elkeet.

Ehkä koristeellisimpia taloja - ja valkoinen paku, jota ei saanut rajattua pois.

Aina joku käy pyydykseen.

Dorkaleijonakin nauraa teille.

Kauanko jaksaa odottaa, että saa ihmisettömän kuvan? Ei näköjään riittävän kauaa.

takaisin

edellinen - seuraava