Road Trip!

Kolme viikkoa Euroopassa, kesäkuussa 2014

takaisin

Gent 6/6

Uni tässä joku yö: asuimme Rajamäellä, vanhassa kotitalossa, minä Leksa ja Lauri. Lauri oli lähdössä revittelemään mopolla, joka oli nelipyöräinen mummojen sähköskootteri, perässään paljon lentokentän matkatavaravaunuja. Liehuvia lippuja ja vilkkuvaloja for good measure. Lemmy-setä oli kylässä jo monetta päivää, se dokasi viskikolaa ja luki sodasta kertovia tietokirjoja saksan armeijan univormu päällä, ei puhunut mitään mutta murahteli merkitsevästi. Ei pitänyt Laurin moposta yhtään.

Jos sitä pienen kierroksen, näin pimeän tultua.

Fudisbileiden jäänteet jatkavat vielä.

Nostosillan puomi, pelkkää karkkia.

Keeping up appearances. Ette hämää ketään.

Kiinteistövälittäjällä on linna myynnissä. Varmaan halpa.

Nyt on käyttistä.

Noilla on molemmilla punainen paita.

Näillä taas punaiset housut. Nyt ei olla pursiseuralla!

Lihahalli ja penkilläistujien varjot.

Klubi, pienin varauksin.

Varaukset tarkentuvat.

Pyörä ja pystybasso - eikä yhtää asiakasta.

Fallen Angelsin ikkuna. Lentskari kelpais meille.

Vespa-sytkäri ja balleriinan jalkoihin kellistynyt pyöräukkeli.

Kipsikoristelu lähti käsistä jo kauan sitten.

Juhlinta jatkuu.

Gravensteinin linna on edelleen jylhä.

Ei tähän kontrastiin vaan totu.

Autosta jäi sillalle vain valojuovat.

Fonduerafla. Omalla veneellä perille.

Ei vieläkään Cleeseä.

Missäs se tyttö nyt asuikaan?

Baarin vakiokalusto.

Taiteelliset teräsaidat.

Silta yli synkän virran.

Huomenta. Aamiaiseksi suklaaraeleipä - hostellin keittiön remonttikin on valmistunut juuri lähtöämme varten. Aukeaa iltapäivällä. Kiitos.

Gentissä alkuun navigaattorin eksytys (ei, en aja kävelykadulle, enkä käänny takaisin jos mahdollista) ja sitten pysähdys olutkaupassa nimeltä De Hopduvel eli humalapiru. Valikoimaa oli kuin vilkkilässä kissoja ja hinnat varsin kohtuulliset - kallis pikkupullo 3e, halpa 0.80e. Kori, sellainen marketista tuttu perässävedettävä, täyteen tuliaisia ja muuta mukavaa - viidelläkympillä. Ha. Anopille paikallista erikoisuutta, orvokkilikööriä, joka maistuu siltä miltä mummojen hajuvesi haisee. Kristan idea. Ha.

Belgiassa ajamisessa on hassujakin puolia; moottoritiellä on noin kilometrin välein paikkoja, joihin väistää, jos kärry pettää. Näitä merkkaavassa kyltissä on ukko, joka katsoo epätoivoisen näköisenä pellin alle - puuttuu vain savu. Pieni panikki iski, kun näin tämän grafiikan mestariluomuksen ekaa kertaa: "autosi hajoaa 400m päästä etkä osaa tehdä mitään." Jesh.

Toinen miedosti huvittava asia ovat paikannimet: hollannin kieli on jotain ihan muuta, ja lisäksi puolet paikoista on tuttuja panimoiden, oluiden, juustojen ja taisteluiden nimistä. On Gouda ja Edam ja Maasdam, on Leuwen ja Schelde ja Grimberg, unohtamatta Waterloota. Haarlem on kai Hollannin puolella, itse asiassa kaikki Nykin pahamaineiset lähiöt ovat.

Motarin huono puoli on eritasoliittymien puute - muutaman kilsan välein on liikennevalot. Melkoista tökkimistä on meno, ja mennä nämä ihmiset haluavat; joku roikkuu takapuskurissa heti, jos ei paina jalkaa suoraksi. Ei ranskis koko ajan jaksa kiihtyä! Asiaa ei helpota, että valot vaihtuvat punaisista suoraan vihreiksi. Eikä rekkojen rajoitinpakko ole täällä kai voimassa, monet niistä ajavat reilusti yli sataa.

Kyllä tässä aamiaisen syö, keittiöllä tai ilman.

Mikä vika nutellassa on? Liian helppoa? Järkevää?

Pingottaminen loppuu nyt.

De Hopduvel. Hipit suosittelevat.

Hyvä kauppa, katsoo mistä vinkkelistä tahansa.

Epäonnistuneet aakkoset? Ei, vaan luostariolutta.

Lahjasaavi satasella, sellofaanit ja kaikki. Kestääkö pohja, entä kahvat?

Noin 1/8 valikoimasta.

Etikettejä keräillään täälläkin.

takaisin

edellinen - seuraava