Belgialainen maaseutu oli sitä samaa: tasaista, oudonmallisia maataloja, puukujia ja loputtomasti lehmiä. Hotelli, yhden tähden, mutta hotelli, sijaitsee noin sadan metrin päässä Schelde-joen rannasta ja parisataa metriä vanhasta keskustasta. Vanha talo, hienot kierreportaat, suihku huoneessa mutta vessa käytävällä (häh?) kahden askelen päässä ovelta. Joku valitti tripadvisorissa, että turvaton olo tuli puolimatkassa. Sisustus on luonteikas, vaikka lattia onkin vino - oven alareunan rako on saranapuolella neljä senttiä, kahvapuolella yksi. Koloon on laitettu omatekoinen tilke eli karjalalalalalaisittain lossikka.
Ikkunasta näkyy Kleine Tunnel -niminen baari (pikku tunnelissa on toisinaan hyvä olla) ja koriskenttä, jossa oli vielä hetki sitten kovat matsit käynnissä. Joku lauloi Skatalitesin Occupationin riffiä tauotta. Joku toinen valitti tripadvisorissa, että kun ne pompottavat sitä palloaan niin kovasti. Nyt ihan oikeasti, ihmiset!
Entä Antwerpen sitten? Satama, Euroopan toiseksi suurin, on isompi kuin itse kaupunki. Nimi taas tulee tarinasta, jonka mukaan ilkeä jättiläinen Antigoon vaati joen ylittäjiltä tullia; jos ei maksanut, jätti katkaisi käden ja sen heitti jokeen. Lopulta tuli Brabo, kuin Goljatille Daavid, katkoi jätin käden ja heitti sen jokeen. Heittää kättä, hand werpen. Tästä on patsaskin kaupungintalon edessä. Tarinan on pakko olla tosi.
Tervetuloa meille. Tästä ei mennä kuin bussilla.
Hotellin edessä. Säädetäänpä valotusta hieman.
Onko tämä nyt sitten parempi...
Nimestä huolimatta Schelde-joki ei näy tähän mistään kulmasta. Lähellä se kyllä on.
Kierreportaissa on tunnelmaa...
...ja kiva raahata matkalaukkuja-aa.
Huone suihkulla.
Lampussa on pientä huomautettavaa.
Pihalla kovat pelit ja kolme parkkisakon ansaitsijaa.
Kahvila pieni tunneli. Juokaa vettä, kehottaa kyltti.
Tehokasta mielikuvamarkkinointia.
Entäs tämä kädetön, kierosilmäinen ja ruttorintainen katseenvangitsija? Aah.
Tässä puolen sentin ulkonemalla on ihan hyvä istua, tuumi lentävä rotta.
Mahtava seinämaalaus, sanoo opaskirja. No jaa.
Heihei-kissa ei ole ilahtunut tulostasi.
Kyklooppikissa on, mutta sillä onkin kalaa.
Pieni iltakävely Scheldejoen rantaan.
Kulkurin iltakalja ja hento tuuba. On muuten hyvää.
Vinyyliaddiktio painaa päälle.
Rannasta näkyy myös paikallinen katedraali.
Ja vanhan sataman nostureita.
Antwerpen, päivä kaksi. Hotellin aamiaisella on kahta hyvää leikettä ja yhtä juustoa, leipä vaan on vaaleaa pullaa. Kahvia, mehua ja ainakin viittä makeaa voitaikinaista asiaa on myös. Kyllä niillä hetken tärisee. Kaupungin ainoa hyttynen on löytänyt minut yöllä, jalkapöytä kutisee. Kierros hoodeilla: pornokaupassa on puutarhatontulla tissit, t-paita- ja nörttikamakauppaa vahtii uninen korillinen ranskanbuldoggia, radio-ohjattava Dalek on liian kallis. Exterminate! se huutaa metallisesti. Katutaidekirjoja ja spraymaaleja isännöi pelottava rotta, se istuu tyynyllä kassan takana ja näyttää hampaita. Ostan silti kirjan, vaikka kolmea teki mieli.
Vanhasta keskustasta löytyy heti eilenmainittu kädenheittäjän patsas, kolmijonoon komennettavia koululaisia (parijono ei mitenkään kelpaa!) ja espanjalaisia mummoja. Niitä on ollut tällä matkalla joka paikassa; kulkevat hitaana laumana oranssi walkman kaulassa ja napit korvissa, eivät näe eteensä, väistä esteitä, kuule, tai puhu muita sanoja kuin "Si si si!" ja "Claro!" Ne tukkivat kaikki paikat, seisovat ahtaissa kohdissa ettei pääse ohi ja kävelevät kuvaan juuri kun on hyvä tilanne etsimessä.
Torin laidalla pieni olutkauppa, max. 9 henkeä kerrallaan, sanoo kyltti. Sisään tunkee viisitoista espanjalaista mummoa ja pappaa ilmaisnäytteiden perässä ja missäs täällä on vessa. Valikoima ei ole suurempi kuin marketissa, hinnat kolminkertaiset. Pakenemme heti kun mahdumme.
Huomenta. "Seksikkäämpää" näkyä saa hakea.
Onpa hyvä, että olemme täällä ulkopuolella.
Että jatka vaan.
Tyylikkäistä kierrätysastioita. Se on siis mahdollista.
Kärsivä jeebus ja inri-kyltin kohdalla ...jotain.
Paikallinen graffitikuja on hieman parempi kuin Gentissä.
Matoja!
Hattupäinen pääkallo ja matoja. Asu nyt tuossa sitten.
Tuskaisen hahmon raastava tuska. Sanoinko jo tuska?
Herkkä köynnös.
Terveisiä Kreikkaan.
Hippi ihmettelee taiteen suuruutta ja isoutta.
Paina tuosta.
Itelles, nalle.
Heittolaukauksia? Mikä ettei.
Yritin. Kannattiko?
Erilaisia torneja, toiset hieman totalitaristisempia kuin toiset.
Hippiä huvittaa - mutta mikä?
Tuollainen lamppu meille, joohan?
Antwerpenissä autoja tormentoidaan erinäisin obstaakkelein.
Kai tuokin johonkin tunteeseen vetoaa.
Ei sähkökaappeihn saa maalata, heti tulee oikosulku.
Katso nyt, kissasta lähti ryhti.
Lekkeripeliä.
Itsekin tuijottaisit.
Flatiron buildingin pikkuserkku.
Herra 9 sulautuu lattiaan.
On aivan normaalia tehostaa urinoimiskieltoa sähköpaimenella, eikö?
My goodness, my Guinness.
Noilla eväillä saattaa päivä mennä hieman vinkkeliin.
Yöllä ei kai tarvita ihan niin paljon.
Onze-Lieve-Vrouwekathedral eli Cathedral of our Lady eli leidimme isokirkko.
Kaupungintalo on peitetty lipuilla, rollaattorimummo ei ehkä ole espanjalainen.
Setä ulkoiluttaa karhua, aurinkolasimiehiä ja Riitta Uosukaista ei kiinnosta.
Dresscode: blue.
Grote Marktin rikkaahkot kauppiastalot.
Lohikäärme kiipeää, kohta se nutistetaan.
Sama meininki jatkuu suihkulähteessä.
Sankari heittää kättä, veri vaan suihkuaa.
Onhan tämä nyt ihan B-luokan kauhuleffasta.
Oikeus on voittanut taas.
Mitäpä koira siihen?
Espnajalaiset mummot lähestyvät.
Belgian väreihin naamioituminen ei auta yhtään.
Salakuva kaupan valikoimista, ennen omaehtoista poistumista.
Just.
Heitettyjä käsiä, suklaisia.
Muitakin suklaisia juttuja.
Jos itselläni olisi tuollainen erkkeri, laittaisin sinne tietenkin jääkaapin. Mitäpä muutakaan.
Kapeiden kujien ja holvikaarien sisään.
Tämä oli ennen köyhimmistä köyhimpien asuinaluetta - nykyään tietenkin kalleinta.
Kujan nimi on Vlaaikensgang, ja siellä on tunnelma.
Jatkumo.
Kylläpä tyttö päkistää.
Tervepä teille.
Tervepä meille.
Alkaa tunnelma löytyä.
Espanjalaiset mummot hyökäävät selustasta.
Täällähän voisi syödä, jos olisi nälkä. Ja liikaa rahaa.
Jonkinlainen taideteos, luulisin.
Ettei tämä sittenkin olisi Rooma?
Varmasti ollaan Italiassa, kuitenkin.
Pasta-Hippo ja viinillä sisään. Mikä ettei.
