Road Trip!

Kolme viikkoa Euroopassa, kesäkuussa 2014

takaisin

Antwerpen 2/3

Joen rannassa on joskus ollut linnoitus, nykyään on jäljellä pelkkä porttivartiosto. Se on täynnä häliseviä tokaluokkalaisia ja taidetyöpajoja. Katolla on näköalapaikka, vaan ei nähtävää. Etuoven päällä oli joskus hedelmällisyyden patsas, jonka kivisestä kikkelistä naiset raaputtivat muinoin nöyhtää ja keittivät taikajuomaa tullakseen raskaaksi - kunnes espanjan inkvisitio katkaisi vehkeen sopimattomana. Nykyään jäljellä on pelkkä reikä. Nobody expects the Spanish Inquisition!

Pari korttelia sivummalle, pientä välipalaa, afrikkalaisesta falafelit ja frietjesit kuudella kastikkeella. Olut on nollakakkonen, ranskikset täysin suolattomia eivätkä tuoreita, kastikkeet eivät koskaan saavu. Hyviä falafeleja kyllä. Tarjoilija ei ole huomaavinaan, laskuakin on pyydettävä sisältä kun ei muuten saa. Luukulla odottavat kylmenneet kastikkeemme. Vituttaa kohtuullisesti.

Tyhjät, valkoiset ikkunat.

En pääse näistä yli.

Ilmeikäs patsas - toinen käsi jäykkä, toinen liiankin letkeä, jalat ja kroppa irti toisistaan.

Joen rannassa on tällaisia korotettuja terasseja.

Herra ei osaa soittaa haitaria yhtään, mutta yrittää kuitenkin sinnikäästi. Ei mikään herrasmies.

Urheileminen kielletty.

Ja nuorisohan ei urheile.

Kunnan mies ja sähköinen ahmatti, taustalla space invaderin taksitolppa.

Rantamuuri kertoo tarinoita.

Het Steen, keskiaikaisen linnoituksen ainoa säilynyt osa.

Lange Wapper, erikoinen satuhahmo, joka pystyy muuttamaan kokoaan.

Lue wikipediasta, jos kiinnostaa - tarina on liian mutkikas tähän.

Het Steen on pelkkä porttivartiosto, itse linna oli monta kertaa suurempi. Se purettiin, kun joen uomaa oikaistiin vuosisadan vaihteessa.

Sisällä on muutama huone ja ravintola.

Tänne ei kaiketi saa mennä.

Horjahteleminen kielletty.

Täällä oli ennen merimuseo, muutama laiva on vielä jäljellä.

Ruosteista valurautaa, ahh.

Jopa on viiruja siinä.

Värillisillä laseilla nopeasti hilpeä tunnelma.

Het Steenin oven päällä: keskiaikainen hedelmällisyyden patsas Semini.

Moinen pakanallisuus oli tietenkin poistettava.

Haisee vahvasti sanaleikiltä - onneksi en ymmärrä, ei tarvitse kääntää.

Maanalaisella ratikalla keskikaupungille. Paljon parempi kuin metro, olisi pitänyt keksiä meillekin tällainen. Hetken ihmettely chinatownissa, sitten leuat lattiaan rautatieasemalla. On nimittäin vähän koristeellinen, monumentaalinen ja kaikinpuolin överi. Sisällä on tunnelma kuin katedraalissa, valo siilautuu, konduktööri kiirehtää koppalakissaan; junia Pariisiin, Berliiniin ja Lontooseen; kuulutukset menevät täysin puuroksi kymmenen sekunnin jälkikaiussa. Ulkona Rubens pönöttää jalustallaan, eläintarhan katolla pronssinen kameli, dino experiencessä apatosaurus, tai niin siinä lukee.

Teini hallitsee tiluksiaan Rubensin jalustalla.

Rubens egottaa pulu päässään.

Näyttötaulu kertoo millä pysäkillä mikäkin metro on menossa. Tällainen magia on mahdollista Helsingissä ehkä joskus 2020, jos Siemens suo.

Kauanko täällä pitää olla, että kieli lakkaa huvittamasta?

China townin vartioleijonalla on kaulassaan naamioitu supersankarikissa.

Melkoinen antikliimaksi. Pari outoa kylttiä, eikä juuri muuta.

Juopotellakaan ei saa.

Portissa on kieltämättä yritystä.

Mitä?

Tuollainenko se nyt sitten on?

Rautatieaseman aina tunnistaa, eikö?

Kamelidude eläintarhan portin pielessä.

Jos ei heilaa helluntaina...

80-luku vaanii kulman takana.

All your base are belong to us.

Eläintarhassa on yritystä. Melkein harmittaa, ettei mennä - on dorkaleijonat ja kaikki.

Kaikki neonvihreät lapset, jonoon järjesty!

Olisiko siellä sisälläkin noin hienoa?

Tai tällaisia näkyjä? Tuskinpa.

Reitti on suunniteltava tarkkaan, jos ei voi pysähtyä. Taustalla täti lähes kätkee hämmennyksensä.

Aseman edessä iso tervetuloa meille -tarra, aidattu, sen päällä ei saa kävellä. Hieno homma. Kuvaaminenkaan ei luonnistu.

Kissakos se oli, joka luita söi?

No niin köyhä, olikos sulla varaa edes kolmannen luokan lippuun?

Luulot pois heti alkuun.

Olen joskus käynyt vaatimattomammassa katedraalissa...

"Jylisevä asemahalli, juuri ennen pikajunan lähtöä..." Kiskoja monissa kerroksissa.

Ja tietenkin myös pakollinen fudiskatsomo.

Leveälahkeinen konduktööri kiiruhtaa vyöhykkeelle A.

Punaiset paholaiset ja hup hup.

Viehkeä vohvelin tuoksu täyttää tilan.

Ja siinähän niit, suklaalla tai ilman.

Ulkona ei saa vieläkään juopotella.

Kierros jalokivikeskittymässä: enemmän timanttipörssejä kuin New Yorkissa, timantinhiomoja, kymmenittäin kultaliikkeitä täynnä kallista ja tyylitöntä, "kulta ja timantit rahaksi 24/7" -luukkuja, kultasepäntarvikkeita, "perusta oma jalokivihiomo nyt", rahankuljetusautoja, turvamiehiä, maasta nousevia ajonestopilareita; paljon miehiä, joilla on pitkä musta takki, outo hattu ja erikoispulisongit, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kiiltävää, uutta, tyylikästä, jamesbondia? Ei, vaan uskomattoman nuhjuista, halkeilleita laattoja, haalistunutta maalia, puuttuvia taloja.

Intialainen buffet johon aioimme, on auki 10-15 ja 17:30-20. Kello on vartin yli kolme. Sarjiskauppa (hollanniksi stripwinkel, voisi tarkoittaa muutakin) Mekanik Strip pelastaa. Löytyy kaikkea kivaa ja Sonic Screwdriver päälle. Ihan kaikkeen kivaan ei ole varaa, vaan milloinpa olisi. Naapurin levykauppa on parempi jättää väliin.

Timanttialue, kuten huomataan.

Bisnesmiehillä on bisnes mielessä.

"Ei riitä, et me on synnytty voittajiks. Meidän pitää hioa se timantti."

What's the story morning glory?

Jaa mää vai? Mullon aika pitkät kädet.

Ikeassa on varmasti tuonniminen kaluste.

Kaupunkipyörät ovat kaikki rikkinäisiä, käyttökelvottomia ja mereen heitettyjä, kuten nähdään.

Hyvä fillari, ostan kaksi.

Koiran oikea käyttäytyminen liukuportaissa.

Vähän välipalaa kaupasta. Ehkei näitä kuitenkaan.

Halpoja, merkittömiä sokerituotteita.

Kadulle on levinnyt smurffia.

Citroën vai meloen? It's a lemon.

Päivää, katutaidekummitus.

No moikka sullekin.

Täti vihreä ja täti punainen. Ja obstaakkeli.

Tämä jätkä on kovempi kuin Rubens, sillä on kaksi pulua päässä.

Juo siitä, tulee erijännä fiilis.

Pyhän talon baari.

Kapeaksi käy pyhyys. Jos sitä kuitenkin kaljalle, miettii patu leipäkaupan edessä.

PPAARRKKIINNGG

Sporakiskoista tulee mieleen lapsuuden autorata. Kilk.

Sarjiskauppa Mekanik Strip tahtoo rahasi.

Turvallista? Tuskinpa.

Must... resist...

takaisin

edellinen - seuraava