Ostoskatua takaisin, hyvä ettemme juuri shoppaile - houkutuksia olisi, jos kiinnostaisi. Matkalle hankittujen Anttilan halpiskalsarien "no joku merkki tähän" -brändilläkin on oma liike. Ohi ölisee baaripyörä - 15 hengen poljettava pöytä, jonka keskeltä saa kaljaa. Kai sitä joku ohjaakin. Sivukadulla taas pyöräilee vastaan mies ja pitkät tikapuut - this can only end well. Seuraavassa korttelissa ikkunasta nostetaan alas koiranpentuja, söpöjä kuin mitkä. Paikalle kertyy mummoja. Espanjalaisia mummoja. Kulman takaa ilmestyy pari basset houndia, joilla on asiaankuuluvan surumielinen katse.
Varokaa ratikkaa? Puustako se hyppää?
Jaa, oli täällä sittenkin kiskot.
Ihan kuin tuosta puuttuisi jotain?
Nyt alkaa olla seinämaalauksessa meininkiä.
Huu.
Vastapäätä on sitten tällainen.
On second thoughts, let's not go to Camelot. It's a silly place.
Teema näköjään jatkuu.
Tännekö se käsi nyt heitettiin?
Baaripyörä. Lainsäädäntö kieltää tämän meiltä - ja niin on ehkä ihan hyvä.
Hyvä Belgia, hup hup.
Ontbijt eli pientä purtavaa. Tuossa on ontto kohta, sanoi Obelix - det gör ont, vastasi ruotsalainen.
Rakennustelineet huvittavat.
Merenperse eli achter de maar. Linjavaunulla pääsee New Yorkiin asti.
Tuore ja hedelmäinen tulikin ekana mieleen.
Mitäs Beethoven kyräilee?
No mitäpä luulisit.
Ja sitten on tietenkin tämä. Hyvää joulua vaan, zombietontut.
Koiranpentujen nostopalvelu.
Äsken olin sisällä, nyt ulkona. Mitä tämä on.
Tämän nähtyään voi olla hetken aikaa valittamatta omasta duunistaan.
Taskuvarkaan paidassa lukee taskuvaras. Kovin kätevää.
Puutarha ja tonttuja.
Miten tässä vielä käy?
Näköjään satumaisesti.
Tuijota tuota hetki - ja kas, osaat kieliä.
Kädenheittäjän patsas piiloutuu. Itselleni kelpaisi nyt drink on the go.
Hotelli herää voileipä. Kiintoisa konsepti.
Melko väkinäistä.
Kyllä Danny tietää.
Kadulla asuvalle nallelle on tuotu lukemista.
Kiitti, graffitijäbä - noin se onkin parempi.
Joen rannassa on outoja peltisiä katoksia, ranskis on siellä parkissa. Käyn takaluukulla.
Löytyy toinenkin ranskis, vanha Renault.
Nopeusmittarissa on design. Kulkeneeko silti sataa?
Hylätyn sähkökopin kivinen kytkentälevy.
...silly place.
Mukava ilma joella.
Katokset liittyvät kai vanhaan satamaan, vaan eipä täällä enää mitään toimintaa ole.
Vettä sentään sataa.
Enkä! *kiukuttel*
No niin, no niin.
Ei sylkeä saa, ei meluta saa.
Hotellilla ihmettelen viereistä taloa, jonka liukuoven takaa ajaa tämän tästä pyöräilijöitä. Tarkempi tutkimus osoittaa, että tästä menee jalankulkutunneli joen ali. Ovi on hissin. Löydän talosta puiset liukuportaat, sellaisia ei ole ollut missään sitten Lontoon 80-luvun lopun metropalon. Tunneli on vuodelta 1933 ja niin kapea, ettei toinen pää näy. Kameran läpi se näyttää näyttää kaakeloidulta Star Trekin poimuajolta.
Ylös päästyäni rantakadulta kuuluu ölinää ja tööttäilyä. Joku on kai voittanut fudiksessa, ajattelen - vaan baaripyörähän se siellä, iltaruuhkan tukkona. Suomessa on kai juhannus, täällä ei - vaan on sentään Leffeä puolen litran tölkissä.
Oudosta talosta tunkee pyöräilijöitä.
Jaa, että hissi.
Puiset liukuportaat, pakko arvostaa.
Harja on kai tarpeen.
Keskitasanne.
Itse tunneli. Jo on.
Whii.
Valoa kohti.
Koirien liukuporraskäyttäytyminen, osa 2.
Hyvää juhannusta! Puolen litran Leffe taisi mennä jo.
Rotterdam. Aamuajelu Antwerpenin sataman kautta, se jatkuu niinkuin sade. Loputtomasti kontteja, öljysäiliöitä, nostureita, isoja asioita. Ohitamme öljynjalostamon, sitten muovitehtaan. Toisen jalostamon kohdalla on jo pakko pysähtyä kuvaamaan - putket luikertelevat kuin mekaaniset käärmeet, höyry mukruaa, auringonvalo viipaloituu, turvasoihtu on sammunut ja suhisee vain. Taustalla dramaattinen taivas, edessä yksityiskohtia kuin steampunkiin hurahtaneessa Tim Burtonissa. Turvaliivimies juoksee kohti kypärä päässä, on aika lähteä - paiysi että ukkoa ei kiinnosta, se meneekin puskaan kuselle. Seuraava stoppi tuulivoimalan kohdalla, lavat viuhtovat aika lujaa kun suoraan alhaalta katsoo. Satama-altaassa konttilaivat pyörivät kuin leluveneet kylpyammeessa.
Toivioretki supermarkettiin Belgian puolella, olutta ei ollutkaan vielä tarpeeksi. Löydämme osaston mm. "baby eats" ja kaikkea mahdollista Belgian väreissä - esim. vessapaperia.
Öljynjalostamo Antwerpenin satamassa.
Sellainen meininki.
Totaalinen portti. You shall not pass.
Siellä ne reaktorit reaktoroivat ja krakkerit krakkeroivat.
Turvasoihtu vaan suhisee, eikä pala yhtään.
Kiipeän penkereelle, näkyy lisää satamaa.
Ja toinenkin öljynjalostamo.
Nostosilta ja laivojen liikennevalot.
Siirrytään eteenpäin. Toisetkin laivojen liikennevalot ja kaikenlaisia säiliöitä.
Lisää jalostamoja, nestekaasun varastopalloja ja pienimuotoinen hässäkkä säiliöalueella.
Laivoja huristaa sinne tänne. Tästä olisi pitänyt ottaa video.
Ruoppauslaiva ruoppaa.
Laivoja joka paikassa.
Taas yksi jalostamo.
Nostosilta ja liikennevalot takaapäin. Eikö kiinnostakin ihan helvetisti?
Sit olis tällanen avattu nostosilta. Jihuu.
Hippien mieliksi yksi tuulivoimala. Ei kuulunut ääntä, edes tässä.
Rakas, sinusta on tullut pullukka.
Hollantilaista maaseutua - tasaista ja lehmiä (kaukana.)
Aika paljonkin lehmiä.
Lisää lehmiä.
Jostain syystä rata on sillalla. Ehkä se ylittää kanavan.
Luin kirjasta Great Lies to Tell Small Kids, että lehmillä on eri maissa eri aksentit. Das muu.
Kristan kameran zoomi on toisinaan kadehdittava, mutta väritoistossa on pientä huomautettavaa. Ruoho on vihreämpää näissä kuvissa.
Tehkää itsellenne hyvin.