Kivan puiston aavistus, kauppaan, nurmikolle. On lämmin, suihkulähde kohisee, ruusut kukkivat. Kaksi sorsaa tulee kerjuulle, seisovat aina vain lähempänä, lopulta viiden sentin päässä, ja mäkättävät. Että olisiko teillä hetki aikaa keskustellla sorsien pullansaantimahdollisuuksista tässä puistossa? Lokki juo ranskalaisilla hankittuun janoonsa, haikara nappaa sammakon puistolammesta, nokikanat pesivät.
Tällaisia puita saattaa kasvaa, jos niitä ei koko ajan kaadeta "vaarallisina."
Suhteellisen tavallinen sillankaide.
Nokikana löytää pesälleen myös karttapalvelun avulla.
Tunnelma latistui heti.
Kulmalla, tietenkin.
Mikäs hobittiluola?
Jonkinlaista ekoasumista, arvatenkin.
Pyöreässä huoneessa on muuten ihan järkyttävä kaiku. Ei tee mieli puhua.
Kasvit eivät onneksi välitä.
Se ei ollutkaan niin.
Taidemuseon kutsuva ulkotila.
Julkinen taide on joskus ulkona ihan syystä. Kuten rumuuden takia.
Haikara vaanii sammakkoa.
Brändäyksen ensiaskelet. Big up.
Päivää. Olisiko teillä ehkä pullaa?
Eikö yhtään? Ranskanleipäkin kelpaa.
Nudge nudge.
Wink wink.
Söisitte tekin vaan elävää ravintoa.
Niin, tai ruohoa.
Ruusut tuoksuivat huumaavilta, kuvassa tosin näyttävät lähinnä maatuneilta.
No tässä on jo jotain yritystä.
Ajoratamaalaus.
Täällä taas.
Ja siltä todellakin näyttää.
Ratikalla ja metrolla katsomaan kaupungin vanhinta osaa. Eipä ole paljoa näkemistä. Lippusysteemi on kuitenkin nerokas: ratikassa on rahastaja, kuskia siis ei häiritä ja matka jatkuu heti. Lippua näytetään sekä kyytiin noustessa että poistuttaessa - metroasemalle ei pääse sisään eikä sieltä ulos ilman lippua. Kristan ratikasta ostama lippu toimii metriksellä, omani ei - jään portin taa kiipeliin. Onneksi vieressä on liikennelaitoksen palvelupiste, sieltä saa vuoronumeron, tiskin takana ei vaan ole ketään. Otan kuusi vuoronumeroa ja sitten automaatista uuden lipun. Kehitys kehittyy.
Kahdesta ekasta nimestä saattaa tulla mielleyhtymiä. Omatpa ovat ajatuksesi.
I can has dönerkebap?
Rotterdamin vanhin, sodassa säilynyt osa. Ihan nätti, ei ihmeellinen.
Kapeita taloja, seinään päättyvä tunneli, vellikello ja ...onko tuolla baari?
No sehän siellä. MINÄ puhun nyt.
Kanavanrannalla partioi kapinen kissa.
Kissalla menee silti paremmin kuin linnulla.
Nostosilta ja tuulimylly. Kyllä, Hollannissa ollaan.
Tuulimyllytyksen saloihin palaamme seuraavassa osassa.
Erikoishanhen erikoisreviiri.
Oikein mukavat piikit ja hyväntuulinen koirapatsas.
Joskus ihminen voi saada idean.
Gulp gulp.
Vahtikoira vahtii. Ei kyttää.
Jokilaivoillakin on välillä pyykkipäivä.
Nyt on sen näköinen baari, että jos sitä vaikka jonnekin muualle.
Normaali katunäkymä Hollannissa.
Joku roti.
Meneekö perille: ei mainoksia!
No sehän on kiva.
Joo joo, uskotaan vähemmälläkin.
Hampaidenvalkaisuliike. Ehkä.
Hostellin lähistöllä alkaa olla meininkiä.
Ihanko itse olette keksineet tämän konseptin?
Meksikolaisen vapaapainijan maski.
Älä ota kesäarkkitehtia.
Kohta tulee kuumat paikat.
Eikä aikaakaan, kun...
Piilotäti viimeistelee sommitelman.
Hostellilla pientä iltapalaa takapihalla, sisällä tulee fudista screeniltä. Meitä ei edelleenkään kiinnosta. Rastas vahtii syömistämme, vaan saa tyytyä matoihin. Huomenna Groeningen, majoituksena kuulemma joku Grand Budapest Hotelin tyyppinen ratkaisu. Tuskin maltan odottaa.
Surinamilaista olutta. Nimi tulee kai pääkaupunki Paramaribosta.
Hostellin käytävillä on piirretty seiniin.
Ovemme vieressä istuu istuva härkä.
Tulikin tässä jo nälkä ja jano.
Brändäys joutuu koetukseen vastaanoton lähistöllä.
Ei nyt sentään.
Sisäpihan lamput on tehty puolikkaista lepuuttajista eli pollareista eli noista veneilyjutuista.
Tämä olut taas on tehty mm. vehnästä, mausteista ja humalasta. Gulp gulp.
Hädintuskin parikymppisten jenkkien juttuja kuunnellessa tulee jännä olo. Kyllä se siitä, vielä.
Aamiaiseksi tikka masalaa ja ulos hostellista juuri kun hipsterien kitaratuokio alkoi. Voi harmi.
Aamulla vaihteeksi satamaan, mosaiikkimaisten konttipinojen ohi, nostosillan yli, varo junaa, auto tuohon, tuo pieni polku - ja kas, hipit seisovat hiekkarannalla, josta näkee satamaan ja keskustaan. Karanteeniranta, sanotaan; tänne oli tapana sysätä tautisten laivat, kunnes tilanne oli ohi tai potilas kuollut. Löydän vesirajasta avaamattoman kaljatölkin, joka on puolillaan JOTAIN. Konttilaiva ajaa ohi todella läheltä.
Voittajan aamiainen: hollantilaista tahnaa. Kaupoissa on erikseen tahnaosasto, miljoonaa eri makua, niitä sitten levitetään leivälle ja sanotaan sitä lounaaksi.
Nosturiviidakko jossainpäin satamaa.
Kaita polku vie perille.
Kyllä se täällä on.
Ja kas.
Sellainen paikka.
Lähikuva äskeisestä.
Merimetso tähyilee kaupungille.
Kaupunki siintää takaisin.
Ranta ei ole lopulta kovin pitkä.
Laivoja menee.
Hippi rannalla.
Toinen hippi toisella rannalla.
Laivoista tulee alltoja. Uiminen on syystäkin kielletty.
Kas, öljynjalostamo.
Toisinaan asetelmia ei tarvitse asetella itse.
Mitä putkessa menee? Tai älä kerrokaan.
Into kiivetä linjatauluun haihtuu.
You're all rotters.
Käänny konttiseinältä oikealle.
Hyvä suunnittelu ottaa vaikutteensa ympäriltään. Ja lippusiimaa päälle.