Päiväretki Kinderdijkin tuulimyllyjä katsomaan, juuri niitä josta olet nähnyt kuvia. Paikan vaakunassa on kilven sisällä toisella puolella tuulimylly, toisella veden varaan joutunut lapsi kehdossaan, pelästyneen kissan kanssa. Tällaisesta tapauksesta, jonkun suuren tulvan aikaan kauan sitten, sai kuulemma alkunsa tämäkin villitys. It's the drainage in the lower fields, sir. Myllyt ovat siis tuulivoimalla käyviä vesipumppuja, jotka pitävät maan kuivana ja lehmät vain hieman kosteina. Aurinko paahtaa ja turisteja riittää, myös espanjalaisia mummoja.
Myllyjä on täällä parikymmentä, kanavia ja ojia ja puroja ties kuinka paljon. Puukenkä muuten kelluu kanavassa. Sellaiset saa, jos käy Hollannin valtion virallisen - kolmivuotisen - tuulimyllyttäjän koulutuksen. Haalarit, lätsä, puukengät ja erikoisenmallinen sätkä oli ainakin sillä nuorella miehellä, joka katsoi museomyllyn perään. Sisällä isot puiset hammaspyörät rutisivat ja vesiratas viuhtoi. Muihin myllyihin ei päässyt, koska niissä asutaan - myllyttäjän koulutus lienee pakollinen, koneistot kun pyritään pitämään toimivina. Pääakselia ei siis saa katkaista sohvakaluston tieltä, vaikka pumppauksesta huolehtivatkin nykyajan vehkeet - eli iso dieselmoottori tiilitalossa ja pari jättikokoista arkhimedeen ruuvia. Insinöörihippi pitää tästä.
Kinderdijkin vaakuna ja friikahtanut kissa.
Tuolla niitä nyt sitten on.
Kohta alkaa ankara myllytys.
Van Goghin hengessä.
Alivuokralaiset.
Hollannin överein puutarha -kilpailu.
Laventelin tuoksu huumaa paahtavassa auringossa.
Moottori + pyörä = moottoripyörä
Pumppausmyllyt ennen ja nyt. Tekstin lukemisesta saattaa saada englanninkielisen päänsäryn.
Arkhimedeen ruuvi korvaa myllyt nykyisin.
Kauas on pitkä matka, aurinko armoton.
Kasvillisuutta kanavassa.
Kaislikossa kahisee.
Laajat on heillä kanavat.
Noissa myllyissä asutaan.
Turistimylly ja vedenottoaukko.
Hippi kohtaa tuulimyllyttäjän, jonka puukengät jäävät ikävästi aidan taa piiloon.
Myllyn lavat viuhtovat ihan tosissaan.
Ne pyörittävät vesiratasta, joka siirtää vettä alemmasta kanavasta ylempään.
Sisäänkäynti ja kenkämuoti. Puukenkä on alkuperäinen turvakenkä - ei haittaa, jos lehmä astuu varpaille.
Siitä sulle jatsarit.
Heti ovelta suoraan asiaan - valtava puinen ratas ja puiset shimmauslevyt.
Vielä isompi ratas, joka pyörittää vesipyörää. Seinällä luistimia.
Myllynsiipien voima siirtyy akselia pitkin alas.
Toinen kerros, ei lämmitystä. Varastotilaa ja lasten nukkumapaikka kesäisin.
Kolmas kerros ja melko jyrkät portaat.
Akselin yläpää ja myllynsiipien pyörittämä iso ratas.
Akseli, ei Elinaa.
Yläpään iso ratas ja hieman kyseenalainen, vaihteleva tunnelmavalaistus.
Alempi iso ratas ja akseli vesipyörälle. Ikävä, jos nuo verkot putoaisivat.
Tuulimyllyssä on tunnelmaa!
Asuintilat. Juokseva vesi, vaan ei liian mukavasti.
Parranajovehkeet.
Tuon peilin kautta kun ajaa, tietää ajaneensa.
Toinen huone. Sängystä päätellen ihmiset olivat kai aika lyhyitä silloin.
Komean nimistä kahvia.
Keittiö, puuhella ja spriikeittimiä. Aardappel on tietenkin peruna.
Krista käski pölliä tämän, en kehdannut.
Takapiha.
Myllyn yläosaa voi kääntää paremmin tuuleen päin.
Ristikon takana on vesiratas. Siipien tielle ei pääse, hyvä niin.
Tämä näin.
Siipiä kannattaa oikeasti varoa - ne tulevat lujaa ja yllättäen. Tuohon kun jää kiinni vaatteistaan, se on hengeltä meno.
Kuten huomataan, muissa myllyissä ei ole kankaita lavoissa. Ne ovat kuitenkin täysin toimintakuntoisia.
Mä vahdin kun sä syöt.
MÄ vahdin kun SÄ syöt.
Melko neuroottisia nuo varpuset.
Kanavien korkeusero näkyy ehkä jotenkin.
Vesitorni. Yhtymäkohdat seuraavaan kuvaan ovat täysin satunnaisia.
Erikoismies erikoismopollaan.
Kanavien korkeusero taas kerran.
No niin. Tämän näkymän takia tänne on tultu.
Laitetaanpa muutama erilainen versio samasta kohdasta.
Ah, kesäpäivän seeste.
Korkeuserot, kerran vielä. Nyt alkaa hahmottua.
Kaikenlaisia torneja horisontissa. Täältä tähän.