Saksa alkaa taas varkain, on vain kyltti "Duitsland 100m." Bremen puolestaan alkaa hyvin, heti alkuun on iso panimo ja mainio tuoksu. Hostelli löytyy heti, näillä on jopa oma parkkis. Käymme varmuuden vuoksi sitä ennen tarkistamassa, että kaksi kolmesta parkkilippuautomaatista ei toimi. Grr. Kaupasta aamiaiskamoja ja pientä välipalaa, korttikin käy ja meillä on niitä neljä. Mikään niistä ei käy. Käteinen ei riitä, automaatti parin korttelin päässä, ostokset voi jättää ja pikamatkan suorittaa ennen pakasteiden sulamista, palattua tekee mieli toivottaa kassaherra tervetulleeksi tälle vuosituhannelle, vaan ei kehtaa kun se hymyilee niin nätisti. Been there. Ulkona krusteilla on koira, pentu vasta mutta jo asenne kohdallaan. Ei tee mieli rapsuttaa.
Eipä tuohon taida enää mahtua.
Hostellin kattopalkisto miellyttää hippiä oudolla tavalla.
Ylin kerros, hissi vain matkalaukuille. Zeniläinen sammakko on ihan cool with that.
Ettet sitten ylläty.
Naapurin pallogrilli.
Tämä toinen portaikko ei ole läheskään yhtä zeniläinen.
Nopea perussuhru - nextimmällä levelillä.
Puskassa istui ukko tupakalla, ihan heti en huomannut.
Sellainen tuokiokuva.
Yksisarvisen leipomo. Voisarvia, anyone?
Olisi pitänyt jäädä odottamaan oikeaa pulua.
Tuonnepäin.
Miksei kukaan kirjoita seinään "sisäfilee?"
Että sellainen kauppa.
Jumlaude! Humalaa ei tähän rinnasteta.
...ja heti alkoi soida Hellacopters päässä. Gotta get some action now!
Luomuhippien kauppa vanhassa apteekissa. Kyllä kiitos, otan kaikki oluet.
Paikallisen Kallion pääkatu ei ole kaukanakaan hostellista. Hyvä niin.
How I learned to stop worrying and love the bomb.
Sivukujan katutaidekeskittymä, täältä tullaan.
Hoplaa!
Mistähän johtuu tämä kosminen pääkipu?
Tuskin mitään yhteyttä edelliseen.
"Braiiins... Braiiins..."
Selittävä teksti tuli tarpeeseen.
Toivottavasti ei ollut hyvä levy.
No himputti, mitäs nyt?
Taide on ympäröivän todellisuuden kommentointia, vai hä?
Marionetti hyväksyy kohtalonsa.
Yllättävän suosittu show, toisinaan.
Graffitin ei tarvitse olla suhrua, katso vaikka.
Hyst nyt.
Meriturso ei hyssyttelyjäsi kaipaa.
...and love the bomb.
Hämis ei pidä raudoittajasta.
Sehän tulikin siinä selväksi.
Tontto roi! Ponkolaala piu! Tiru liru löts!
Äskeinen ainakin oli totta.
Villiviini villiintyy.
Nyt on freesiä.
Tätä kelpaa katsella uudestaankin.
Keltainen pimpulakin arvostaa.
Kas, lentävä apina.
"Hei, täähän on sama kuva!" Ei ole.
Kommentointi jatkuu.
"Tämä on kivaa seutua" sanoo kissa. Nahkatakkijäbä ei välitä.
Taustalla poseeraaja poseeraa.
Eräänlainen prototyyppi.
Meillä oli juuri tuollainen telkkari joskus 80-luvulla.
Ei kovin kaukaa haettu rinnastus.
Näitkö säkin ton?
Hmm...
Keskustaan päin mennessä löytyy hieman kuluneempi porras.
Kukas se sieltä kurkistaa?
No terve!
Sininen olento rusentaa katseellaan metallikuutionkin.
Kaupunginkirjasto on hieman hulppeampi.
Sen edessä vaanii toinenkin blue meanie.
Animeteinien houkutin.
Lasisillan alta pääsee historialliseen keskustaan. Itse käännymme vasemmalle.
Kapeiden kujien labyrintti Schnoor koittaa ihan kohta. Täti on värikoodattu.
Kampaamo nips und naps.
Jotenkin tulee Rotterdam mieleen tästä.
Että pitääkin olla paljon arkkitehtuuria.
Symmetria loppuu ihan kohta.