Välttelimme taas moottoriteitä, ihan siksikin, ettei niitä ole. Lollandin saari oli äkkiä ohi, samoin Falster. Hetken mielijohteesta jatkoimme vielä Mønille, siellä kun on ne kuulut klintit - eli kalkkikiviset itsemurhakalliot. Kaunista kumpuilevaa peltomaisemaa, puukujia, isoja puita keskellä peltoa kuin Windowsin taustakuvassa. Enimmäkseen viljaa, ei niinkään lehmiä, aina välillä pilkahtava meri, toisiaan takaa ajavat ukkosrintamat. Saarien välisillä silloilla meri ja taivas näyttävät huikean sinisiltä, mutta kaide estää kuvaamisen.
Huomenta! Jäikö sitä aamiaista yhtään?
Säätilan alta pois.
Kirkontorni ja seitsemän töyssyä.
Säätila ehti sittenkin ensin.
Silta Mønin saarelle.
Tie jatkuu aina vaan.
Kohta saattaa sataa.
Prototyyppi-kirkko. Jostain syystä tanskassa on paljon täsmälleen samanlaisia.
Joku toinen silta, jonnekin.
Kaatosateen yllättäessä osuimme johonkin pikkukaupunkiin, nälkäkin oli. Bongasin kyltin, joka mainosti mikropanimoa ja ruokaa - sinne siis. Pieniä tiilitaloja, viehättävä sisäpiha; ruokasali, josta näkee kupariset, ylöspäin suippenevat oluenkeittokattilat. Mahtavat smørrebrødit, lasit kolaa ja kuuden oluen maistelupaketti kuskille mukaan - 300 kruunua. Bryghuset Møn, hipit suosittelevat. Sadekin loppui syödessä.
Stegen kylä. Turvallista matkaa!
Tuuporia -aina. No, ei tänään.
Kirkollinen hotelli. Kelloihin on varmaan tosi kiva herätä.
Olikin jo nälkä.
Tuonnepäin.
Bryghuset Mønin lihapullaleipä, kuskille kokista. Hipit suosittelevat silti.
Ethän juo liikaa?
Itse klintit ovat todella kiemuraisen ja vihreänhämyisen metsätien päässä - asfalttikin loppuu, se on täällä jo jotain. Vaan että seitsemän euroa parkinnasta? Hitot siitä, tuollahan oli kyltti satamaan päin. Näkyyhän jyrkänne toki rannasta paremmin kuin ylhäältä, eikö? Seuraamme opasteita, muinaismuistojakin olisi. Viikinkiaikainen hautakumpu oikealla, ei sitä erota normaalista kummusta jos ei tiedä. Kirkon pihalla, siinä missä yleensä on hautausmaa, toinen hautakumpu. Aika härskiä touhua. Vaan sitten: Fyrvej, eikö se ole majakkatie? On se - löytyy kolmimetrinen majakka jonkun omakotitalon katolta ja ilmainen parkkipaikka. Rantaan 300m, kyllä kiitos.
Tanskalainen maalaistie. Tähän ei kyllästy.
Maisema polveilee, tällä kertaa ei unikkoja näkyvissä.
50 km/h on kyllä toiveajattelua.
Suomessa nuo puut olisi jo kaadettu vaarallisina.
Kallioiden lähellä tie muuttuu hiekkatieksi.
Tiukka vasen.
Kas, meri. Kalliin vierailijakeskuksen välttely siis onnistui.
Tekeekö erikoisväritys maisemasta kauniimman? Ehkä.
Viikinkiaikainen hautakumpu.
Hautakumpu melkein jonkun pihassa. Ruohokin leikattu.
Sää, taas.
Et kyllä tule tänne satamaan.
Merellä kirkastuu.
Tasapäistämättömät viljat.
Meillä onkin majakka takapihalla.
Aavan meren tuolla puolen.
Merimetsoja.
Häiriö maisemassa.
Jyrkkää polkua alas, joku on kirjoittanut viittaan kalkkikivellä (joka toimii kuin liitu) Stinky Way. Levä tosiaan tuoksahtaa. Meri on tyyni, horisontti uskomattoman terävä viiva. Vielä sata metriä nyrkinkokoisilla nilkantaittokivillä, kunnes rantaviiva kaartuu takaisinpäin ja aukeaa näkymä Niille Kallioille. Eivät näytä juuri miltään, kunnes huomaan tulitikun korkuisen mittakaavaihmisen tuolla jossain. Kivet ovat kalkkia ja piitä, juuri sitä mistä luolamiehet tekivät kirveitä.
Rannallepäin, vihdoin.
Tuoksu ei ollut huumaava.
Long and winding road.
Erikoispuita jyrkässä rinteessä.
Alhaalla näkymä ei ole kummoinenkaan.
Jaa, se olikin tuollapäin.
Eihän tuokaan nyt niin... kunnes huomaat mittakaavaihmisen.
Nää on mun maita.
Piikiveä ja kalkkikiveä. Siitä nuolenpäitä vuolemaan.
Hippi (kaukana.)
Hippi (kaukana) näkee tämän.
Mainonta ja todellisuus.
Kaukainen hippi näkee myös nämä muodot. Kannatti tulla.
Kaarevia kerrostumia ja puita.
Noista näkisi yhtä sun toista, kun osaisi katsoa.
♥
♥
Kaukainen hippi palailee matkoiltaan.
Eräänlainen antikliimaksi; iso ja korkea, muttei ison eikä korkean näköinen.
Valkoisemmat ja korkeammat kalliot ovat aina seuraavan mutkan takana. Aina seuraavan.
Tuolta ollaan tulossa - ja takaisin menossa.
Hento etana.
Hippi ei arvosta ylämäkeä.
Käyn pellonlaitaa.
Viimeinen vilkaisu majakalle.
Erikoisheinä.
Maaseutu se jaksaa kumpuilla.
Kuten pilvetkin.
Viljapelto vauhdissa - kuin maalaus.
Pinkki maatalo jossain maalla.
Kodinturvavarpuset.