Torkildstrup, lähellä Roskildea. Taas bed & breakfast, eli käytännössä hostelli ilman henkilökuntaa. Huone on tällä kertaa pieni.

Roskilden festivaalit alkavat sunnuntaina, mutta telttakylissä asutaan jo. Moottoritie seisoo, onneksi menemme toiseen suuntaan - kunnes setä järjestää yllärin: ylös liittymästä, sillan yli, liikenneympyrän ympäri ja takaisinpäin. Sinne ruuhkaan. Kiitos, Tomtom.

Majapaikan lähellä tulee seuraava ylläri: käännös oikealle, vaikkei sinne mene tietäkään - tai ehkä vähän jotain vilahtaa. Toinen reitti löytyy, kadut on nimetty Valhallan mukaan: Odin, Ægir, Loke... itse asumme Thorsvejllä.

Ruokakauppaa etsiessä ylitämme Munksholmbroenin eli munkkisaarensillan. Tulee kotoinen olo. Paluumatkalla pysähdymme katselemaan, molemmin puolin salmea on pitkät matalat hiekkarannat. Sillalta kalastetaan, tyynessä meressä kanotoidaan, meduusat meduusoivat. Hieman kauempana kirkuvien kakaralaumojen rääkynä ei haittaa, ei, vaikka pikku-Bjørnin kumisaapas juuttuukin mutaan ja sukkakin kastuu.

Taas mystinen käänny-vaikkei-tietä -kohta. Nyt kyllä ajan! Ensin näyttää, että tulemme jonkun pihaan, vaan tie jatkuu tallin takaa. Äkkiä asfaltti loppuu, pelkät pyöränurat edessä, ohrapelto molemmin puolin, ruoho raapii pohjaa. Peruuttaa ei näe, kääntymään ei mahdu, siis eteenpäin. Vielä naurattaa. Äkkikäännös vasemmalle ja alaspäin, kohta ollaan kai jossain ojassa. Nauru on väkinäisempää. Yllättäen moottoritien alittava kapea betonitunneli nielee ranskiksen, tilaa jää kymmeniä senttejä. Toisella puolella lisää peltoa, pelastava asfaltti, vihdoin Odinsvej. Kiitos, Tomtom, tästäkin.

Majoitus on täynnä nuoria raksaäijiä itäblokista - ne auttavat, kun hellasta loppuu kaasu. Paistan raakamakkaraa, se on kypsänäkin tulipunaista sisältä, kivat väriaineet täällä. Automaatista saa suklaata ja kylmää Tuborgia. Huomenna Ruotsi ja Kalmar - anna palaa, Frank, sä tunnet tien!

Päivän jännin hetki (no Sillan jälkeen, tietenkin) koetaan motellin pihalla: kyltti mainostaa yöpymispaikkaa, bensaa, kahvia, ruokaa, levähdyspaikkaa, uintia, veneilyä ja vessaa, mutta ovet ovat kiinni, ei edes lappua luukulla. Samaan ansaan on mennyt myös bussilastillinen angstisia teinityttöjä. Ne parveilevat ympäriinsä, hävivät näkyvistä ja ilmestyvät sitten rannan pusikoista sen näköisinä, että minä ainakaan en ollut äsken pissillä tuolla. Tai ainakaan myönnä, vaikka kiduttaisitte. Kuski saa vielä kuulla tästä.

Silta oli tälläkin kertaa majesteetillinen, meri sininen, taivas eri sininen, ilmassa pientä utua. Lokit pysyvät paikallaan sopivassa tuulessa, tuulivoimalat nousevat suoraan merestä, laivat kuin leluja. Tanska oli taas liian äkkiä ohi, unohtui ottaa kuva kyltistä joka kertoo Ruotsin alkavan.