6.6.2015

Tästä se taas lähtee, autoloma Euroopassa. Laiva jo tutisee ja japanilaiset turistit ovat hukassa käytävillä - turkkilaiset tungeksivat ja ruotsalaismammat käyttäytyvät kohteliaan tylysti. Auto ajetaan keulaan asti, lähes paalupaikalle - hytti on tietenkin niin perässä kuin voi olla. Kaikki on juuri niin kuin aina ennenkin.

Tällä kertaa urhea pikku ranskis kiidättää meidät kohti osittain uusiakin seikkailuja. Ruotsin läpi ajamiseen on löydettävä joku kiinnostavampi reitti - vaikka väitänkin, ettei sellaista ole. Tämä on vähintäänkin kymmenes kerta sillä tiellä.

Ruotsista lautalla Saksaan heti aamusta, ihmettelemään natsien rakentamaa kilometrin pituista merenrantahotellia - tai ainakin sen raunioita. Mahdollisimman suuren kontrastin saamiseksi seuraava yö vietetään kullatuista krumeluuripalatseistaan kuulussa Potsdamissa.

Koska Colditzin vankilahotellissa (!) ei ollut tilaa, suuntaamme Leipzigiin. Se on kuulemma seuraava Berliini - asia tullaan tarkastamaan vuosien kokemuksella. Siitä seuraavat kolme päivää kuluvat aivan liian nopeasti Prahassa, jossa on kuulemma baari, jossa pienoisjuna tuo oluen pöytään. Ehkä siinä on siliövaunu. Kämppämme sijaitsee Nerudova-kadulla, joka kertonee jotain, tai sitten ei. Autoa ei ainakaan saa oven eteen.

Furth im Wald on piskuinen kylä aivan Saksan ja Tsekin rajalla. Jostain syystä paikka on aivan täynnä lohikäärmemeininkiä; koristeita taloissa, patsaita, neidonpelastusfestivaali kerran vuodessa - ja tietenkin kävelevä ja tulta syöksevä lohikäärmerobotti.

Tämän kokemuksen jälkeen koittaa viikko Münchenissä. Ohjelmassa on ainakin Deutches Museum, Neuschwannsteinin linna, alpit, Dachaun keskitysleiri, Kotkanpesä ja sikaruoka-ähky. Ehkä näemme violetin lehmän ja Pikku-Heidin.

Ettei homma jäisi puolitiehen, tutustumme seuraavaksi Schwarzwaldin metsiin ja käkikelloihin Nürenbergistä käsin. Siellä oli kuulemma joku tuomioistuin joskus... ja on edelleenkin juuri se parveke, jolla Hünkel puhui mikrofonin solmuun ja kansa alapuolella heilasi kuin helluntaina. Yksi päiväretki, johon on ahdettu sekä Bambergin muinainen panimokaupunki että Rothenburg ob der Tauberin idylli - juuri se, joka on kaikkien saksan-matkaoppaiden kannessa. Joko tulee ähky?

Sitten: Goslar, ikivanha kaivoskaupunki Hartz-vuoristossa. Brysselissä on ehkä Manneken Piss, mutta se häviää selvästi täkäläiselle kolikkoja kakkaavalle patsaalle. Kaivoskierros tulee ehkä kysymykseen, samoin samoilu Grimmin veljesten synnyinsijoilla.

Schwerinissä on Schwerinin linna - tämä saattaa tulla yllätyksenä monille. Luultavasti siellä on myös vanha kaupunki, vinoja ristikkotaloja ja satama. Sitten Rostockista lautalla Tanskaan. Majoitus on 1700-luvun olkikattoisessa maatalossa, Falsterin saaren paikallisella perähikiällä.

Seuraava yö Ruotsin puolella, Helsingborgissa. Laitamme navigaattorin välttelemään moottoriteitä - vaikkei niitä taida ollakaan - ja uppoamme maisemaan. Louisianan taidemuseo ei ole tässä kohdassa uhka, vaan mahdollisuus.

Seuravaksi jatkamme yrityksiä löytää kiinnostava reitti Ruotsin läpi - on sellainen oltava. Kiire ei ole, yövymme vielä Tukholmassa. Ersta Kongresshotelletista on ainakin hyvät näkymät, jos olut onkin laimeaa.

No niin, nyt voit lopettaa lukemisen tähän - seuraavan kolmen viikon ohjelma tulikin jo käsiteltyä. Kätevää, eikö? Teksti tosin muuttuu, ainakin toivottavasti, loppua kohden hyvinkin paljon lennokkaammaksi. Vitsit tuskin paranevat, mutta eivät ne hyviä ole sinullakaan. Täältä tähän.