8.6.2015

Potsdam, Saksa.

Aivan liian aikainen aamu Trelleborgissa, bonuksena kuitenkin kesäaamun tuoksu. Laivan nimi on Sassnitz ja se vie meidät ja monta ruotsalaista viinaturistia itsensä mukaan nimettyyn kaupunkiin. Tölkit aukeilevat, vaikka kello ei ole kahdeksaakaan. Laatikollinen Åbroa irtoaisi hintaan 69 sek - ja pian irtovat köydetkin.

Matka kestää neljä tuntia, laivavanhus ei pidä turhaa kiirettä. Enimmäkseen näkyy pelkkää rannatonta merta, toisinaan laivoja ja suoraan vedestä nousevia tuulivoimaloita. Torkahdan ruotsinkielisen Mythbustersin äärelle, jossa seikkailevat Adam ja "Jaime." Herätessä rekkakuski on kömpinyt makuupussiin ja kuorsaa toukkana lattialla; ruudussa Jaime tutkii mökkihöperyyttä Alaskassa - makuupussissa lattialla. Kuorsaa ruotsiksi.

Aivan Sassnitzin lähellä sijaitsee Proran kilometrejä pitkä hiekkaranta - ja lähes yhtä pitkä kolmannen valtakunnan aikainen hotelli. Se näkyy hyvin satelliittikuvista. Paikka on todella hämmentävä; hotellin toinen pää on ihan vasta remontoitu nuorison retkeilymajaksi, toisessa päässä kasvaa puita seinissä eikä ikkunoissa ole yhtään ehjää lasia. Ranta on huikea: meri turkoosi, hiekka valkoista, ruoho sinistä ja mäntymetsä tiheä. Olosuhteet ovat männylle täällä liiankin hyvät, se kasvaa aivan liian nopeasti. Tuloksena honteloita ja vinoja puita, jotka kaatuilevat toisiaan vasten kuin ruohot. Typerän näköistä.

Kolmen tunnin ajo Potsdamiin. Alkuun pieniä teitä ja vihreäksi tunneliksi kaartuvaa metsää, sitten autobahnia. Lehmiä ja tuulivoimaloita kaikkialla. Vapaan nopeuden moottoritie tekee näköjään hyvää liikennekulttuurille: on pakko ottaa toiset huomioon. Porche on saatava pysähtymään, jos edessä Kupla lähtee ohittamaan rekkaa - ei voi vain kaahata laput silmillä. Ja toisaalta, kukaan ei halua olla kuskina siinä Fiat Pandassa, joka tunkee yllättäen Ferrarin eteen.

Pysähdys jossain, kaupasta evästä. Ohi menee bussi, jolla on peräkärry täynnä polkupyöriä - samalla lipulla, arvatenkin. Aika mahdoton ajatus meilläpäin.

Toinen pysähdys moottoritien taukopaikalla. Vessa, invavessa, lastenhoitohuone, suihku, poreamme. Hmm. Ravintolassa hierovat tuolit - ja purilaisen kanssa saisi tietenkin olutta, vaikkei tänne edes pääse ilman autoa. Hmm-hmm.

Potsdam on naurettavan kuvauksellinen, vaikkei yhtään palatsia ole vielä nähtykään. Ranskis jäi liityntäpysäköintiin, koska tänne ei mahdu - hostelli on raatihuoneen naapurissa. Ratikkapysäkiltä kävelee kaksi minuuttia - tai kymmenen, jos lähtee ensin väärään suuntaan. Saksassa talonumerointi ei nimittäin mene järkevästi, vaan järjestyksessä; ensin kadun yhtä puolta alusta loppuun ja sitten toista puolta takaisin. Mutta kummasta päästä se alkoi, ja kummalta puolelta? Et voi tietää. Siinähän pyörit. Katukin on kolme kilometriä pitkä.

Käymme vielä idyllisessä terassiravintolassa todella oudoilla purilaisilla - rakenne on hyvin mössöinen. Ihan kuin joku puristaisi burgerinmakuista tahnaa suuhun. Toisaalta, kun annos maksoi oluen kanssa alle kympin, ei voi kovin paljoa valittaa.

Hollantilaiskaupunginosan läpi hostellille, talot näyttävät juuri siltä. Kanava haisee, vaan ei näy. Oikein kotoisaa. Miksikö näin? No siksi, kun Keisari tarvitsi aikoinaan työvoimaa palatsien rakentamiseen. Alankomaalaiset merimiehet olivat ainakin jäljestä päätellen hyvä valinta.

Hostellissa on ryhmä venäläisiä (tai ehkä ukrainalaisia, en erota kieliä toisistaan) raksaäijiä, jotka ovat vallanneet yleiset tilat. Nyt joku pumppaa siellä jo kolmatta ilmapatjaa. Menisivät nukkumaan.

Menevätkin. Yksi levittää patjansa oleskelutilaan. Jos tahtoo vessaan, on kömmittävä ohi - toivottavasti en astu vahingossa päälle.