Proran natsihotelli
Perillä Prorassa - ja solidaarisuudessa.
Sellainen pikku kesämökki.
Liian nopeasti kasvaneita mäntyjä, vinoja.
Siellähän se itse kompleksi on.
Kivoja kontteja lomalaisille.
Tämä oli siis Natsi-Saksan näkemys rantalomailusta - useita kilometrejä pitkä mutta kapea rakennus, merinäköala joka huoneesta.
Kompleksi ei koskaan valmistunut, sota tuli väliin.
Maanalaista parkkitilaa tuhansille autoille. Ei menty tällä kertaa.
Muutamia taloja remontoidaan luksusasunnoiksi.
Nää on mun maita.
Okei, meen välillä tonne.
Meren puoleinen julkisivu on loputon.
Pelkkä tyhjä kuori, enimmäkseen.
Sitä parkkitilaa.
Rannalle päin.
Kyllä kelpaa. Samaan aikaan Suomessa vihmoi kuulemma räntää.
Kalkkikivikalliot ja Sassnitz tuolla jossain.
Hippi sai ihailijan.
No niin, terve terve.
Ihan kehno paikka, ilmeestä päätellen.
Binzin kylpylä.
Lämmön voi melkein haistaa.
Valkoista hiekkaa ja sinisiä heiniä.
Siniset heinät lähikuvassa.
Kyllä ne paikan osasivat valita, heikäläiset.
Losing fingers in 3 2 1...
Mittakaavahippi on tämän keskellä pieni.
Männyt venkoilevat päivä päivältä enemmän.
On tämä aika maaginen paikka.
Kovin leveä tämä ei tosiaan ole.
Ulkoa äskettäin fiksattu, sisältä ei niinkään.
No, tuliko hyviä kuvia?
Tunnelmallisia ainakin, jos ei muuta.
Remontointi etenee. Tuossa pienehkössä osassa on nykyisin nuorison retkeilymaja.
Punkkihommia.
Sellainen taidekuva.
Saksaa osaavat voivat lukea tästä tarinoita.
Siellä se Sassnitz on.
Talo se vain jatkuu ja jatkuu.
Toista puolta takaisin. Näissä siipirakennuksissa on rappukäytävät ja yhteiskäyttöiset kylppärit.
Hiphei.
Tulisiko mieleen yöpyä täällä? Saksalaiselle tulee.
Angstia halvalla.
Yhteinen rahareikä.
Pientä laittoo.
Kylläpä se jatkuukin.
Sama paikka, toinen suunta.
Unta vain. Pelkkää kuvitelmaa.