Praha, päivä 1, 0sa 3/3
Mennäänpä välillä Nerudovaa ylöspäin.
Tuollainenko pitää ostaa? En tahdo!
Vien mielummin tuliaisiksi vaikka mansi- ja kirsikoita.
Nerudova-kadun taloissa patsaita ja koristeita asukkaan mukaan. Täällä on kai lammas.
Systeemi oli kätevä niin kauan kun kukaan ei muuttanut. Myöhemmin ihmiet vaihtoivat sukunimeä tai jopa ammattia koristeiden mukaan.
-Moikka, setä. Me tuotiin sulle nyt kultainen pora.
-No saatana, kai sitä pitää nyt alkaa porariksi.
-No saatana, kai sitä pitää nyt alkaa porariksi.
Vanerinen ritari vartioi.
Alkemistin kahvia. En kyllä.
Äiti kato, ilman käsii!
Piparimuseo? -Ja täällä meillä on näitä viimevuotisia...
Hitchcock: takaikkuna.
Pablo on sitten eri Neruda - runoilijoita toki molemmat.
Kehitys kehittyy - oikealle käy puhelukortti.
Aika kusinen patsas.
Ilta hämärtyy vähitellen.
No miten se nyt noin?
-Hys, setä on taas vähän ehtoollisessa.
-...ja tässä mulla on kainalossa mun nuoruuskuva...
-...ja tässä mulla on kainalossa mun nuoruuskuva...
Sinertävä kaupunki kaukana.
Kylläpä se sinertääkin.
Kaikenlaista väriä.
Kukahan täällä sitten asui? Mehiläiskennoa, punainen leijona, pimp cup ja pilvi. Hmm.
Ke Hradu -katua linnalle päin.
Jotenkin tulee Tallinna mieleen.
Schwarzenbergin palatsin laastiin raaputetut koristeet.
Yllättäen aukeaa näkymä.
Auringonlasku heijastuu lasitalosta.
Klikkaa isommaksi - ja sitten uudestaan.
Kaupunki jatkuu vaan.
Auringonlasku, jota hippi luuli ensin mauttomaksi mainosvaloksi.
Sininen hämy, taustalla sosialimin jäänteet.
Tanssiva talo, tai Fred & Ginger.
Pudotusta joitain kymmeniä metrejä. Nojatkaas pojat vähän taaksepäin.
Žižkovin TV-torni näyttää kommunismin perinnöltä, mutta on vuodelta '92. Mustat päkäleet ovat pronssisia konttaavia vauvapatsaita, koska miksikäs ei.
Pylväspyhimys ja muita torneja.
Linnan portinvartijat.
Au! Tuo sattuu!
Toisilla stevareilla on tyylikkäämmät asut.
Presidentin kanslia.
"Harva meistä tietää miltä tuntuu olla Petrin näköinen."
Vettä tulee... En saa loppumaan... On tämä saatana.
Hyi helvetti, vettä! Mä en voi sietää vettä!
Syö sinä lohikäärme astalonvarsi. Mikä pirun jakohana sulla on toisessa suussas?
Pyhän Vituksen katedraali.
Ei se mahdu kuvaan vaikka miten päin olis.
Kätevää, että luostarista on suora yhteys katedraaliin, ajatteli hippi - vaan tuo onkin kuninkaanlinna.
Gargoileja! Jee!
-Ja tässä meillä on kieltänäyttävä lintumies.
-Eikä vieläkään käyttöä mun pienoiskirkolle.
-Eikä vieläkään käyttöä mun pienoiskirkolle.
Vähän hienompi kalteri-ikkuna.
Tärkeitä tiedotteita.
Nainen kantaa viljat kotiin, mies vain juopottelee. Ylempänä tyttönen pitkästyy hyvin pitkäksi hipin soitosta, eikä yhtään kanna viljaa.
Hyvät on rypäleet ja possut - ja pieni rapunen.
Maybe little pinch?
Maybe little pinch?
Ei puuttunut draaman taju tämän suunnittelijoilta.
Kuningatar Maria Theresan sisäänkäynti - Pyhän Yrjön luostariin, siis.
Brääh, huutaa vuohi - Kukkuu, vastaa hullu.
-Rääh! Rääh!
-Pojat hei, eikö puhuttais välillä jostain muusta?
-No ei! Rääh!
-Pojat hei, eikö puhuttais välillä jostain muusta?
-No ei! Rääh!
Ai ku tää putki venyttää mukavasti kaulaa.
Kunnian kukko.
Etteikö lampuilla olisi väliä? On niillä.
Katedraalin mystiset putkistot.
Ravuilla on tunnetusti iso suu ja terävät hampaat.
Kauhistuttavin gargoili: ruotsinlaivan trubaduuri.
Modernismi pärähtää ihan eri tavalla täällä.
Kaupungille on tullut yö.
Linna, jota ei linnaksi tunnista.
Näkymä ei ole hullumpi.
Nykyaikaiset valot vaan ovat liiankin tehokkaita.
Mennäänpä alas välillä. Taustalla Strahovin luostari - palaamme asiaan.
Eiffel-tornin innoittama härveli Petrinin kukkulalla. Palaamme tähänkin.
Mustalla autolla saa pysäköidä miten päin vain - etenkin Smartilla.
No niin.
Ensi vuonna mukaan: jalusta.
Tuuli taisi tuoda tuoksun.
Hirveen kiva, hei.
Vaienneet viulut.
