Deutsches Museum 3
Musiikkiosasto alkaa. Rytmiryhmä vetää tunteella.
Vanha harppu.
Siis täällä on ihan järkyttävät cembalot psytyssä.
Luutunsoitto houkuttelee kerubeja.
Tukan kasvaessa koskettimistojen määrä lisääntyy.
Niin kävi jo silloin joskus.
Niin kävi jo silloin joskus.
Oikean nuotin löytäminen saattaa olla haastavaa.
Silmät kiinni ja sinnepäin.
Taskuviulu, isoille taskuille.
Kieliä ei ole koskaan liikaa.
Tai, no, ehkä raja menee jossain.
Jännä, ettei tuo yleistynyt.
Herrasmies: osaa soittaa haitaria, muttei soita.
La Cucarachaa soittava auton töötti on äänitetty tällaisella. Pakko olla.
Kyllä kitara on paljon coolimpi ku joku hanuri.
Melofoni: alhaalta pumpataan, kaulassa tutut napit.
Melofoni: alhaalta pumpataan, kaulassa tutut napit.
Palkeilla pumpattava säkkipilli.
Epäilemättä saatanan hyvä soundi.
Metsällinen mekaanisia soittorasialintuja. Koesoitto jälleen huomenna. Höh.
Rumpujen soittaminen onkin paljon helpompaa noin.
Oottakaas pojat hetki, mä viritän äkkiä.
Käärmemusiikkia.
Mutta miksi?
Käyrätorvi on french horn, näiden nimi on english horn. Co-insidence? I think not.
Luuttu pitkäkätisille ja kaksikielinen basso.
Siinä ei ole kuin seitsemän ääntä,
mutta ne kyllä kuuluvat.
mutta ne kyllä kuuluvat.
Krääh!
*matalaa korinaa*
Pyydän, ei enää kertaakaan Für Eliseä!
Mä kärsin sun taiteen vuoksi.
Wuhuu! Ykskielinen nahkaviulu! Je! Nyt vedetään!
Portaikko on yhä sininen.
Isar on vieläkin vihreä.
Kehitys kehittyy.
Sama juttu.
Kyllä tuo on varmaan nyt sellainen tiede.
Konseptiauto.
Kansakunnan muisti, tai jotain. Lanz kummallisessa välissä.
"Purkitetaa audioo, televisioo ja radioo"
Monitor top -tyyppinen jääkaappi ja bensamittari.
Tuossa kupissa pitäisi olla öljyä, muuta en tiedä.
Ulkopuolinen nokka-akseli, häh.
Pienoisjunia! Tuon veturin lempinimi on krokotiili.
Erittäin pieni juna.
Maisemanrakennus on kehittynyt sitten 90-luvun.
Ylämäkijuna pitää olla.
Pulloharjakuuset ready for the rodeo.
Juutinrauman sillan rakennus.
Laivan moottorin mäntä.