No niin, eteenpäin.
Tuo pinkki on Dianthus arpadianus
Hallstattin rautatieasema on toisella puolella järveä. Tuo valkoinen tosin on Schloss Grub.
Onpas se sininen.
Pilvi viistää maata.
Tunnistamaton kukka, taas.
Lehtikuusi maastoutuu.
Hallstattin funikulaari.
Pinkkien kukkien hehku ei tarttunut muistikortille.
Hippi valloittaa vuoren, ja itsensä.
Minijäätikkö.
Tuolta olin tulossa...
Maailmanperintöspiraali ja linkkimasto, kaukana.
Näkymä katosi taas.
Pilvi nousee vuorta.
Pilveä mäntyjen seassa.
Five fingers näkyvissä -
- ainakin hetken vielä.
No niin.
Loppukiri ei auttanut.
Hippi pilvessä. Heh heh.
Five fingers ja kohtuullinen pudotus.
Puolimatkan krouvi, otaksun.
Aina yhtä tyylikästä betonia huipulla.
Ei matka eikä mikään.
Tutkimusmatka sumun hälvenemistä odotellessa.
Jollain muullakin on ollut tylsää.
Tässä saattaa mennä jokunen tovi.
Elämän karut kävyt.
Antennit pitivät outoa surinaa.
Kohta ei näe edes omia jalkojaan.
Alppinaakka saapuu pullan toivossa.
Ohoh, joko selkenee?
No ei.
Kivien heittely kielletty, syystäkin.
Nettiantenni tuolla alhaalla. Kyllä, täällä on wi-fi.
Lasipohja. Hyi helvetti.
Alppinaakka uskaltaa lähemmäs.
Päättäväisin askelin.
Terve!
Jos nälkäiselle luotokappaleelle jotain?
Eikö mitään?
Kukkuu!
Eikö yhtään mitään?
Pitääkö tulla itse hakemaan?
Nyt sitä pullaa! Mä näen että teillä on.
Kaverit nyt oikeesti hei.
Ei oo hauskaa.
Hmpf.
On tämä saatana työmaa.
Mitä säkin kuvaat siellä?
Bonsai-puita?
Sumussa uskaltaa reunalle, kun ei näe pelätä.
Suoraan alaspäin.
Joko nyt kirkastuu?
Ehkä kohta.
Obertraun jo kajastaa.
Olisiko tänne päässyt autollakin?
No nyt!
Hippi reunalla.
Ta-daa!
Siinähän on valmis kehys - ei kun kuvaan vaan.
No, eikö ole menijöitä?
Joen valuminen järveen erottuu.
Lasipohja kammottaa aina vaan.
Kun ei nyt menisi taas pilveen.