Dachstein Krippenstein: huipulla 3
Hippi reunalla.
Whii!
No snadia kuolemanpelkoa jos nyt...
Selfie.
Boogie.
The hills are alive...
Joko riittää poseeraus?
Varovasti nyt.
Jalkojen alla betonia. Saatoin olla hieman reunalla aiemmin...
Geeh!
Eikö vieläkään yhtään pullaa? Pyh!
Sumu yrittää taas.
Helpostihan tuosta kiipeäisi,
jos ei olisi niin korkealla...
jos ei olisi niin korkealla...
Aurinko siilautuu eri pilven läpi ja maisema on taas ihan toinen.
Eikö olekin, taas?
No niin, takaisinpäin.
Tätä voisi toisaalta tuijottaa pienen ikuisuuden.
Ja miksei toki tätäkin.
Dachstein Krippenstein III - pääteasema.
Äskeinen talo oikeassa mittakaavassa.
Pieni, keltainen hissikori.
Vuori rapautuu.
Pilvi lähestyy.
Kertoja vaikenee. Katsokaa näitä kuvia, hitaasti ja tarkkaan.
Avohakkuita vuorella.
Valon äkillinen muutos.
Rapautuva aines on samaa kullankellertävää kuin Dolomiiteilla. Palaamme asiaan ennen pitkää.
Punapukuinen lenkkeilijä.
Äskeinen linkkimasto.
Kellertävä vuori eri valoissa, minuutin sisään. Osa 1.
Osa 2.
Osa 3.
Synkkenee ihan tosissaan.
Ukkonen jyräshtää pari kertaa. On tosiaan aika lähteä.
Hämmentävän vihreät niityt ja keltaiset pilvet.
Muuntamokoppi.
Panssarilasin kehitys läpi vuosikymmenten.
Jaaha, terve.
Serpenttiinijalkakäytävä. Mutta kuka ihme raahasi asfalttikoneen ja jyrän tänne?
Tie nousee pystyyn, kahteen otteeseen.
Jäätiköt pienenevät huolestuttavaa vauhtia.
Turhia juttuja; suljettu ravintola, hiihtohissi kesällä ja tuo vesikouru.