The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Zettersfeld: pieni kävely

Jaa, minnehän sitä menisi?

Oikein mukava tie - yhtään ei näe, jos joku sattuu tulemaan vastaan.

Ah, vuoripuro. Wartschenbach nimeltään.

Kuulitkos Mansikki mitä isäntä eilen sanoi? Minä pääsen auton kyytiin, oikein kaupunkiin, opetettavaksi.

Suhteellisen tavallista pusikkoa.

Lienz pilvien lomassa.

Aivan normaalia, tuskin mitään nähtävää.

No, ainakin ilma on puhdasta.

Puro solisee.

Ehkä tuo on kuitenkin pelkkä oja.

Jaa, laakso sitten hävisi.

Pelkkää pilveä.

Jaa, tulihan se esiin.

Kuvaksellinen silta. Mahtaako kestää?

Aivan kohtuullista.

Tietenkin metsäpoluilla on tienviitat.
Pitäähän joku järjestys olla.

Portaat pusikossa, se on palvelua.

Syvemmälle metsään.

Eikö tuo ole vähän tekemällä tehtyä?

Feikkikoski. Pyh.

Jyrkkä mutka ja kaiteet.

Kohtaamisia.

Drautal. Aurinko paistaa hyvin valikoidusti.

Lehmätkin tuijottavat.

Ilta sinertää.

Kämpillä taas, takapihan puskassa.

Lienzin aurinkoinen asema.

Sumu nousee rinnettä.

Sieltä se tulee.

Huiput hävisivät.

Häviää kaikki muukin.

Lumitykki kurottelee. Odotahan pari kuukautta.

takaisin

edellinen - seuraava