Zettersfeld: ilta ja yö vuorella
Matkailun glamour: nyrkkipyykin kuivatusta.
Nóm on hyvä nimi.
Ei ole vielä puhjennut.
Rentoutumisen paikka.
Valo siilautuu vuorenhuippujen välistä.
Pilvisyys hankaloittaa huippujen tunnistamista.
Hochstadel, Roter Turm ja Spitzkofel ovat tuollapäin.
Auringonlasku heijastuu pilvien kautta.
Huippuvalo. Heh heh.
Aurinko poimii Schulterin eli olkapään. Tai saattaahan tämä olla joku muukin nivel.
Noiden vuorten (Karnische Alpen) takana, noin 160km päässä, on Venetsia.
Pilvien yläpuolella, vaikka alle 2000:ssa metrissä. Kummallista.
Over he hills & far away.
Sininen hetki.
Erilaisia viivoja.
Niin se vuori rapautuu. Tämä on Spitzkofel ja tuo valuva asia on Arlingriese. Siinä on toisinaan jäätikkö.
24 pyörää. Kai se riittää.
Auringonlasku väistää tämän laakson.
Heilige Helena, tuo pieni kirkko. Ylöspäin ajaessa huvitti, että onhan tuo nyt naurettavan korkealla.
Lienzin pienoismaailma.
Drava-joki ja uimala.
Keltaista lunta.
Roter Turm ja joku tökkö, luutavasti risti. Niitä pitää näköjään viljellä korkeisiin paikkoihin.
Lumihuippuja Hochsteinin takana.
Lentokone taivaan usvassa.
Ilta saapuu.
Jaaha, filtteröinti käyntiin.
Hirveä ihmisvilinä Lienzissä.
Onkohan siellä ketään kotona?
Nyt on toki sunnuntai-ilta - mutta silti.
Ihan kuin lentokoneesta katselisi.
Kun ei nyt menisi pilveen.
Damn.
Linkkitorni vuorella - nuo punaiset valot.
Muutama tähtikin näkyy.
Kuu valaisee pilvet yläpuolelta -
autojen valot alapuolelta.
autojen valot alapuolelta.
Pitkät päällä vuoritiellä.
Tähdet pilvien läpi.
Ihan tavallinen näkymä keittiön ikkunasta.