The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Krimmlerin vesiputoukset: alaosa

Tyrsk.

Putouksen kaksivaiheinen alaosa, 140m korkea.

Englantilainen sade.

Sinipukuinen.

Valkopukuinen.

Onhan tuolla eräänlainen spa.


Kokoruututilaa suositellaan.

Pepsodent-vesi rähisee.

Linssiä saa pyyhkiä ihan työkseen.

Harmaasuodatin ja jalusta, missä olette?
Varmaan kaupassa...

Valkopukuinen ilmestyy taas. Ehkä se on kummitus?

Vähän liian lähellä reunaa.

Virta vie, jos tuonne putoat.
Vesi tulee jäätiköltä ja on hyistä.

Keltapukuinen löytyy kivenkolosta.

Mättähältä mättähälle.

Eräänlainen paratiisi.
Ihan kuin ihmishahmoja tuolla ylhäällä.

Harmaasuodatin - no jaa, käyhän tämä näinkin.

Pienempi sivu-uoma.

Vähän lähemmäs vielä ja Darwin-palkinto on sinun.

Ajopuu ei ole liikkunut hetkeen.

Taisi valita väärän uoman.

Vaan eipä näytä tämäkään juuri etenevän.

Siinä istuu kuin tatti.

Turisteja. Pelastukoon ken voi.

Vielä... vähän... lähemmäs...

Ja kuin taikaiskusta hävisivät he kaikki.

Ei helkkari, heinähattuja.

Onneksi toisessa suunnassa on lehmä.

Maitotyttö osoittautuu hieman liian maskuliiniseksi.

Tasapainoharjoituksia.

Pienet edellä, iso perässä.

Paloista koottu kallio.

Hattupäinen.

Kivi, jolla nenä.

Etäisyyttä asioihin.

Lähemmäs jokea.

Maaperätutkimus.

Sumuverho.

Tasapainoilua, osa 2.

Ei tässä nyt ihan niin reunalla oltu.

takaisin

edellinen - seuraava