Krimmlerin vesiputoukset: hieman ylempää
Paikallispuro yltyy hieman - vaan ei sentään liikaa.
"Sä meinaat siis oikeesti kiivetä tonne? Urpo."
Hankala luonto.
Rinne on jyrkähkö.
Serpenttiinipolku tulee tarpeeseen.
Kuivan kesän puro.
Ehkä hieman liikaa kuvankäsittelyä.
Kiviseinä.
MUkava pikku kieleke.
Toinenkin kuivunut uoma.
Mittakaavaihminen.
Näköalatasanteelle, kunhan mummot poistuvat.
Kohtuullisen kokoisia leskenlehtiä.
Sivuputous.
Olen minäkin täällä!
Melko jyrkkää, tosiaan.
Hobitinkolo.
Kyllä sinutkin huomataan.
Sateenkaari! Jukupliut!
Äkkiä filtteröinti käyntiin!
No sehän pitkään kesti.
Unohdetut puut.
Pysäytettyä vettä.
Like a rainbow in the park.
Vehreyttä.
Sumussa näkyy pientä aaltoilua.
Tuonneko nyt pitäisi mennä?
Turisti maastoutuu melko tehokkaasti.
Ei vieläkään ketään kotona.
Melkein pystysuora.
Krimmlin kylä.
Luontokatsaus.
Putoukset selän takana, kiinnostavat näkymät täällä.
Kerrassaan mahtava valo.
Ihme, etteivät lahoa pystyyn, sanoin.
Niin taitaa tarkemmin katsoen käydä.
Rinneratkaisu.
Sammaltuva koppi, mikä lie.
Alhaalla lehmät laumoittuvat.
Pakenevat metsiin, mokomat.
Historiakatsaus.
Ei ollut palestiinalaisilla helppoa, silloinkaan.
Ei ollut palestiinalaisilla helppoa, silloinkaan.
Itse en käynyt edes toivossa asti.
Kuusissa kasvaa asioita.
Näyttääkö se tosiaan keskisormea?
Kyllä. Ja toinen osoittaa, että katsos tuonne.