The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Stevns Klint: ilta jyrkänteellä

Juutinrauman silta ja jokunen tuulivoimala.

Siitä vaan ramppaamaan. Reitillä on pituutta 22km.

Kaita polku.

Ahon laita.

Kalliot toisesta kulmasta.

Mennäänpä kuitenkin alas.

Sangen jyrkät portaat.

Eihän tuo nyt niin korkealta näytä.

Toisaalta, tarkemmin katsottuna...

Kohteessa. Maailmanperintökohteessa.

On se.

Auringonlasku jää kallioiden taa. Höh.

Tuonne kiellettiin menemästä. En mennyt.

Melko tuore sortuma.

Kallion kerrostumista näkee ajan hitaan kulun.

Romahdusvaara roikkuu ilmassa -

- kuten juuretkin.

Rantakivikkoon hautautuneet ajopuut,
kuin dinosauriin luut.

Taivas heijastuu. Lammikoissa ei ole ketään kotona.

Hei siellä ylhäällä.

Hei siellä alhaalla.

Tämän kyllä jaan sosiaaliseen mediaan.

Kivissä ja pilvissä on paljon samaa.

Aika hyvät nilkannyrjäytysmaastot.

Hiidenkirnu junior.

Kaartuvat viivat kerrankin kohdallaan.

On tämä aika uniikki paikka.

Ylhäällä taas.

Auringonlaskun viime hetket.

Tuolla noin, uuden kirkon takana.

Aika vauhdikas meininki.

Højerup Gadekær. Mikä sitten onkaan.

Iltainen idylli.

Vielä punertaa horisontissa.

Viljapelto vauhdissa.

Biisoneita ei näkynyt, kun varta vasten tultiin.

:D

takaisin

edellinen - seuraava