Kotkanpesä: ylöspäin
Loppumatka mennään bussilla.
Paikallinen asukas tarkistaa tilukset.
Olen muuten heittämällä paiken ylväin lintu.
Ja hop!
Kivetys näyttää olevan kohdillaan -
- ja James on ajanut nurmikon juuri sopivaksi.
Ja hop!
Tulipa kotoisa tunnelma.
No niin, mennäänpä tästä.
"Oon kerran käyny metsässä, siellä oli pirusti puita."
Ylös pääsee myös kävellen, kuten alaskin.
Rinne jyrkkenee.
Näkymiä alkaa vähitellen olla.
Yllättäen: tunneli.
Königssee pilkistää.
Tuolla veneilimme viime kesänä.
Epätodellisia kuusia, kuin pienoisjunasta.
Maisema usvaantuu.
Alkaa pilvistyö ihan oikeasti.
Perillä.
Alas tosiaan voi myös kävellä.
Nauttii maisemista siinä samalla.
Nauttii maisemista siinä samalla.
Tuolla jossain se on.
Tuolta jostain tultiin.
No niin, tunneliin siitä.
Te ja teidän selfienne. Onneksi en ole itse turisti...
X-files.
No vihdoinkin. Ehkä kohta on aivan tyhjää.
No ei ole.
Pyöreä odotushuone, jossa ei saa kuvata.
Puolipallon muotoinen holvikatto.
Hissin peilit ovat kiillotettua metallia, koska lasipeili tekisi ikäviä sirpaleita pommin räjähtäessä. Pientä vainoharhaa...