Pikamarssia etelään

Autoillen välimerelle kesäkuussa 2017

takaisin

Hintersee - Bad Reichenhall

Hinterseen järvi-idylli ei ole kovinkaan kaukana.
Sinne siis.

Tässäkö se nyt on?

Kieltämättä pettymys.

Näitähän on Suomessa tuhansittain.

Onneksi vuoret pelastavat.

No nyt alkaa hahmottua.

Kyse olikin väärästä kuvakulmasta
(ja tässä panoraamaohjelman vikuroinnista.)

Valitettavasti joudumme poistumaan; ranskis on maksullisella paikalla, eikä automaatti kelpuuta korttejamme.

Kolmen minuutin ajon jälkeen löytyi ilmainen paikka.

Täältä nähtynä järvi pääsee oikeuksiinsa.

Kuuluisa yhden puun saari.

Pohja näkyy.

On se kirkasta.

Pääsisiköhän tästä kiipeämään tuonne alas?

Pakollinen lehtikuva.

Kas, polku. Minäpä kipaisen.

Kummallisia kiviä, siroteltuina kuin siirtolohkareet.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa Prinzregent Luitpold von Bayern kävi täällä.

Rannalla vihdoin.

On läkähdyttävän kuuma.

Kivi hohkaa kuin saunassa.

Oi kuusipuu.

Jaa, turismi pilasi tämänkin.

Näistä maisemista voisi maalata taulun jos toisenkin.

Erikoiskiviä riittää.

Hippi hetteikössä. Sammal litisee jalkojen alla.

Tämän näkymän takia ei haittaa jos kengät kastuvat.

Erikoiskiviä. Tuosta kasvaa iso mänty.

Majesteetillinen meininki.

Juuret kuin suurilla muinaisilla.

Maalausvisio ei ollutkaan ihan tuulesta temmattu.

Kaidempaa polkua kotiinpäin.

Outoa porukkaa täälläpäin.

Neonvihreitä niittyjä. Värejä ei ole käsitelty.

Ei näy lehmiä. Heti varon, jos näkyy.

Parempi överit ku vajarit.

Watzmann-vuoren profiili muistuttaa selällään nukkuvaa noitaa. Tämä ei ole Watzmann...

Pilvet kerääntyvät. Täällä sää vaihtuu nopeasti.

Taivas elämöi.

Kämpillä. Aika pimeäksi meni.

Sadetta ja pilviä vuorilla.

Yksinäinen mänty odottaa salamaa.

Hetkellinen kirkastuminen.

Takapihalta nousee pilviä.

Siellä ne kiipeilevät puiden lomassa.


Hippi esittää: avattava sänky.

Hippi ja saksalaisten käsitys tyynystä.
Litteä mutta jättikokoinen.

Iltapalaksi karkkia.

Hyvää yötä.

takaisin

edellinen - seuraava