Pikamarssia etelään

Autoillen välimerelle kesäkuussa 2017

takaisin

Triglavin kansallispuisto 2/2

Ihan vähän Vršič:in solan jälkeen.

Auringonlasku valaisee Prisonjik-vuoren.

Yllättäen: lambi.

Bää.

Hassisen koneella oli se lammasbiisi. Heti soi päässä.

Lammas dokumentoidaan huolella.

Tuo ei ole biker. Onkohan tervetullut?

No niin, missä mutsi on?

Ethän sä nyt tolppaa syö! Missä mutsi?

Ei sitä voi mukaankaan ottaa. Äh.

Jätöksistä päätellen täällä liikkuu paljon lampaita. Kai ne tulevat vielä takaisinkin.

Alas kohti Kranjska Goraa. Mutka numero 20.

Päällyste muuttuu mukulakiviksi mutkissa.
Ratti ei käänny paljoa enempää.

Tie jatkuu, siihen on luotettava.

Auringon kultaamat vuoret ja kiviä kivien päällä.

Ranskiksen etuvalotkin valaisevat hieman.

Peura, onneksi ei ajovaloissa.

Sinne se pöntii menemään.

Harvinaisuus; pysähdyspaikka hienossa metsässä.

Ei tämä kyllä hirveästi meikäläisestä eroa.

Lumen taivuttamia.

Toisaalta, kun tarkemmin katsoo, niin onhan tämä nyt ihan eri metsä kuin meikäläinen.

Aurinko laskee mutkan taa.

Tulipa äkkiä hämärä.

Laaksossa. Velika Pišnica juuri ennen Jasna-järveä.

Auringonlaskukin melkein näkyy.

Tuolta tultiin.

Tässä saattaa olla keväisin hieman enemmän vettä.

Hippi tekee lähempää tuttavuutta.

Kas näin.

Erikoisprätkien kokoontumisajo Gozd Martuljek:issa.

Kaikkeen sitä ihminen joutuu.

Vieläkö niitä tulee? No vielä.

Näihin kuviin.

Iltapalaksi kinkkumunakas - osuisko sen kylkeen olut?

takaisin

edellinen - seuraava