Uttendorf
Pääsimme sisään - kuten kissakin.
Heikäläinen kyllä löytää allergikon -
- ja kehrää niin että tärisee.
Terve.
Parvekenäkymä. Kelpuutamme tämän.
Laaksossa virtaa Salzach; tuollapäin on Uttendorf, sitten Stuhlfelden ja Mittersill.
Elämä risaiseksi kaksiprosenttisella limuoluella.
No nyt tänne tuli uuden sadon kissa. Hippi pakahtuu.
Heiiii!
Entä mikäs te olette kissojanne?
Heikäläinen ottaa kynnellä.
Istu kiltisti siinä edes hetki.
Iih!
Ei kynnellä. Kutittaa.
No niin.
Kissa ei oikein tiedä tästä.
Taitaa sittenkin olla ihan turvallinen hippi.
Teen teille tarjouksen josta ei voi kieltäytyä.
Hippi tuntuu aika samalta kuin mamman maha.
Maitoa ei kyllä tule, vaikka miten tarvon.
Ehkä tästä kohdasta?
Paikallinen linnusto.
Avohakkuu. Risti huipulla taitaa olla pakollinen.
Yleisten tilojen sisustus. Ja minä kun luulin että meillä on liikaa roinaa ja outo maku...
Siitä sulle turistiesite, tai ehkä lehmänkello?
Kauppareissu huoltamolle, koska kaikki muu on kiinni. Nuket saavat jäädä vitriiniin.
Ankoilla on tärkeää tekemistä juuri tuolla.
Keep your ducks in line, sanotaan, kun homma on pidettävä ns. hanskassa.
Ranskis jo odottaa.
Kuva voi näköjään epäonnistua myös tällaisissa maisemissa. Vaikeaa se kyllä on.
Tarkemmin katsottuna tällainen pikku alppimaja on melko iso. Kolme kerrosta ja ainakin 10 huonetta.
Vanhempi rakennus on vielä isompi. Siellä ei kai asuta.
Korjaan, kolme kerrosta ja kellari.
Maisemaan ei kyllästy. Aurinko hellittää vähän, taivas ei enää pala täysin puhki.
Kapearaiteinen Pinzgauer Lokalbahn pitää kokoonsa nähden kovaa meteliä. Polkupyörille on oma vaunu.
Hevoisia kaukana.
Voimajohdoilla viipaloitua heinälatoromantiikkaa.
Lehmän varjo.
Valo käy viistommaksi.
Päivä kääntyy iltaan ja muita kliseitä.
Vuoret jo sinertävät.
Olen laatulihaa, tuumi ankka kun lietelantalasta joi.
Matala aurinko tuo voimalinjat esiin.
Katso toki video. Kokoruututilaa suositellaan.