Pikamarssia etelään

Autoillen välimerelle kesäkuussa 2017

takaisin

Uttendorf illemmalla

Valot, varjot ja värit muuttuvat koko ajan.
Ei tätä voi jättää kesken.

Sama kuva, paitsi että täysin erilainen.

Jaaha, kaveri tuli taas kylään.

Jostain kaiteenraosta se tunki. Hippiä harmittaa.

Vastentahtoisesti joutuu kissaa pitelemään.

Kissa epäilee hieman.

Ei antanut puhdistaa rähmää silmästä.

Maisema on muuttunut taas - vuoret viipaloivat valon.

Mittakaavaobjektiivi.

Zell am See on tuollapäin.
Lähes yhtä kuvauksellinen suunta.

Kuulkaas kissa, miltäpä kuulostaisi elämä pohjoisessa?

Hippi tarvitsee neuvoa-antavan.

Auringonlasku siirtyy pilviin heijastelemaan.

On tuollakin päin jotain nähtävää.

Kukkamania.

Aurinko paistaa vielä hetken, tuonne ylös.

Tarkentaisiko etualaan -

- vai sittenkin kauemmas?

Paras ottaa kännykällä tällainen vino.

Twin peaks.

Navetan seinä on kai tarkoituksella noin.

Kottikärryasetelma.

Tulee ilta.

Tulee kauris.

Kauriinmetsästäjää ei tule, edes telkkarista.

Kolme koota - kissoja, kukkia, kaljaa.

Mamma tuo jälkikasvunsa hoitoon.

Ottakaa te tuo, mä en jaksa enää!
Mutta hippi vaan keittää vettä.

Suurriistanmetsästäjä ei huomaa vihollista.

Siis mehän ollaan ihan kiltisti.

Noin sekunnin kuluttua: tapan.

Illankähmyssä.

Toimii kuin valaistu Rupert.

Autojen valoviivoja.

Muutama tähtikin näkyy.

Pitkät päällä.

Pilviä tähtien edessä. Vaan mikä on tuo kajastus?

Kuu nousee vuorten takaa.

Pilvet hajaantuvat varmaan vielä.

Kämpän sisustus on ns. aito - täältä en mäntypaneeli lopu. Huomaa myös nastoilla kiinnitetty pitsiliina.

Kivistä tehty taulu. Tuota noin.

Miten niin liikaa mäntyä? Ei sitä voi olla liikaa!

Mamma asettuu taloksi.

-Kuulkaas kissa, aika mennä lasten luo.
-Äää! Onks pakko jos ei haluu?

Parvekkeen kaiteet kuvioivat valon.

Kuu tulee vihdoin esiin - kuva tietenkin tärähtää.

Näihin kuihin.

takaisin

edellinen - seuraava