Pikamarssia etelään

Autoillen välimerelle kesäkuussa 2017

takaisin

Grossglockner: Edelweisshütte

Samaa tietä edestakaisin.
Eikä käy tylsäksi, näillä maisemilla.

Hochtor, taas.

Lasin olisi voinut pestä. Huoltoasemat ovat kuitenkin kovin harvassa näillä lakeuksilla.

Lumi painuu kasaan.

Mittertörltunnel ja Edelweissspitze.

Tuonne ylös pitäisi kiivetä - ja varoa murmeleita koko matka. Sininen lumilinko erottuu vaivoin.

Varjot jo pitenevät.

Punainen ja sininen lumikone.

Perillä - tämän ylemmäs ei autolla pääse.
Zell am See:n järvi siintää.

Paikka auringossa. Oispa kaljaa.

Kuin tilauksesta. Man, you have earned it.

Aina vaan paranee - paitsi nuo 70-luvun vihannekset.

Päivän ensimmäinen murmelihavainto.

Se on täytetty.

Huone on karu, mutta riittävä.

Aika sopivat näkymät.

Aurinko laskee kohta.

Eipä aikaakaan, kun:

Sinne se painuu.

Vasemmalla tiespagettia, oikealla sinertävät vuoret.

Klikkaa isommaksi (uusi ikkuna.)

Hipin varjo.

Ei lisättävää.

Kultaiset vuoret.

Samaan aikaan terassilla.

Jopa tekninen yksityiskohta on kuvauksellinen.

Nämähän ovatkin jo tuttuja vuoria.
Hohe Dock:in littana huippu oikealla.

Auringonlasku on kyllä jotain ihan muuta näin korkealta nähtynä.

Vuoret siivilöivät valon.

Hippi kiipesi vielä näköalapaikalle.

Klikkaa isommaksi (uusi ikkuna.)

Pari minuuttia myöhässä... No, ei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan.

Hippi intoilee.

Viimeiset säteet Fuscher Törl:illä.

Fuscherkarkopf kylpee vielä valossa.

takaisin

edellinen - seuraava