Bussissa taas. Wasserfallbodenin patoallas.

Pilviä ja lumihuippuja.

Veden korkeus vaihtelee ja sen huomaa.

Moosersperren pato näyttää vielä pieneltä näin kaukaa.

Ei se ole kuin sata metriä korkea.

Ja ehkä vähän päälle.

Vuoripuron raikkaus.

Füthermoar Alm. Lehmät eivät ole kotona.

Saari näkyvissä. Kaikesta päätellen aina ei ole.

Aloitteleva patoallas.

Huippu jäi tunnistamatta.

Pato maastoutuu.

Tielinjauksille on varmaan syy. Heti en keksi mikä.

Pilvien varjot vedessä.

Purot ja tiet melkein sekoittuvat.

Lähellä jo.

Siksakkia alas rinnettä.

Perillä.

Tie ja puro tosiaan näyttävät yhtyvän.

Kuvauksellinen viemäri.

Siitä yrttejä etsimään.

Mooserbodenin tekojärvi on ihan rannassa.

On se nätti, mutta samalla jotenkin...
tekemällä tehdyn oloinen.

Vesi on tänään matalalla - onneksi ei ihan niin alhaalla kuin juttujen taso.

Nyt voisi tunnistaa huippuja. Onneksi rajasin infotaulun melkein kokonaan pois kuvasta...

Pilvi kiipeilee vuorella.

Paikan mittakaava on jotenkin väärin: pieneltä näyttävä padonreuna on kuitenkin 10 metriä korkea.

Vedessä saattaa olla mineraali jos toinenkin.

Klikkaa isommaksi (uusi ikkuna.)

Hippi maisemassa.

Jäätikkö reunalla.

Pilvisyys lisääntyy.

Klikkaa isommaksi (uusi ikkuna.) Huomaa Stausee Margaritze vasemmassa yläkulmassa - siellä oltiin eilen.

Mittakaavaihmisiä padolla.

Voimalan suunnittelu alkoi 20-luvulla, mutta hyytyi suureen lamaan. 30-luvun keskitysleirityövoima toi alalle uutta dynaamisuutta - rakentaminen saatiin kuitenkin päätökseen vasta 1955, Marshall-avun turvin.

Olosuhteet olivat varmasti miellyttävät.

Kohta ollaan jo padolla.

Zut!

Huomattava lumipeite.

Eläkeläiset vuorella.

Vierailijakeskus häämöttää.

Betonihampaat pitävät vuorta kasassa.

Jo tämän takia kannatti tulla - eikä tämä vielä mitään.

Lämpötila on noin 15 astetta ja ilmassa keväinen tuoksu.

Klikkaa isommaksi (uusi ikkuna.)

Pilvi ylittää kukkulan.

Tunnelin suun erottaa vaivoin. Sieltä tultiin bussilla.

Jäätiköltä virtaa koko ajan lisää vettä.